Adjutantti hiljattain kiiruhti luokseni, toimittaen minulle oheisen kirjeen:
"Terve! Arvon persentti
Voin iloksenne kertoa,
että tulette häviämään
tässä kilpailussa.
T. Huuhkaja"
Olin mullikalla lyöty! Ei ollut tietoa, keneltä kirje oli tai mitä asia koski. Vaikka olenkin kansainvälinen virkaatekevä palatsinhoitaja, en yleensä itse identifioidu presidentiksi -ainakaan reaaliaikaisesti. Minulle kirje kuitenkin henkilökohtaisesti toimitettiin. Onko kyseessä tuore historiallinen paljastus, vai paremminkin varoitus tulevasta? Vaati harjaantuneen retrokausaalisen virtapiirin ja voimakkaan depersonalisaatioinduktion, jotta kirjeen tarkoitus alkaisi selvitä.
Osa 1. Kirje oli selvästi laadittu salaisen kokouksen, konklaavin, tuloksena! Presidenteistä puhuttaessa, on laajalti tunnettua Presidentti Kekkosen harrastaneen salaisia kokouksia tusinoittain uransa aikana. Kekkosen konklaavithan olivat ultratehokas keino hoitaa sisä- ja ulkopolitiikkaa; Salaisissa sauna- tai ryyppyilloissa sovittiin kansallisen ja kansainvälisen politiikan suuntaviivoista selvästi etukäteen. Mutta tämä kirje vaikutti olevan kirjoitettu tilaisuudessa, jossa presidentti ei ollut läsnä. Lisäksi hän ei useinkaan merkityksellisesti hävinnyt noita "kisoja", vaan yleensä (Suomen eduksi) voitti.
Tunnetuin Kekkosen häviö lienee hänen putoamisensa Suomen Olympiamaajoukkuuen karsinnoista vuonna 1920, episodi joka haaroitti hänen elämäntehtävänsä pois huippu-urheilusta virkamieheksi ja myöhemmin huippupolitiikkaan. Hän ei kuitenkaan ollut vielä 1920-luvulla politiikassa, saati lähelläkään presidenttiyttä, joten jos joku hänelle tuollaisen kirjeen olisi kirjoittanut, sanoitus ei siltä osin täsmää.
Osa 2. Koiviston konklaavi. Mitä suomalaiseen salaliittohistoriaan tulee, Koiviston Karmaiseva Konklaavi Kuuluu Korskeimpaan Kärkeen. (Huomaa 6K = 33, myös KKK + KKK!) Foliohatuston puolelta jo faktaksi pivotoinut surullisenkuuluisa tabu, jonka mukaan Mauno Koivisto käytti epämuodollista (!) valtaansa ennennäkemättömällä tavalla keväällä 1992. Salaisessa kokouksessa presidentinlinnassa presidentti Koivisto ohjeisti Suomen Pankkia ja korkeimman oikeuden edustajia asuntovelallisten ja yritysten velkajärjestelyjen käsittelyyn syvenevässä 1990-luvun lamassa.
Pankkeja käskytettiin - tosin niiden omaksi eduksi - erittäin aggressiviisin toimiin ja joustamattomuuteen laina-asiakkaiden suhteen. Oikeuslaitoksen edustajat käytännössä määrättiin minimoimaan velallisten oikeusturva (eli keplottelemaan vakuudet pankeille itselleen). Suoraan tai välillisesti seuraus oli n. 200 000 henkilöä velkajärjestelyyn, 500 000 työtöntä, 20 000 konkurssia ja 25 000 itsemurhaa. Noin 100 000 suomalaista menetti "omistus"asuntonsa ja jopa 400 000 ihmistä joutui muuttamaan asunnostaan pakkohuutokaupan, vuokrasopimuksen purun tai muun maksukyvyttömyyden takia. Perheet mukaanlukien n. 1,7 miljoonaa suomalaista kärsi suoraan lamasta, jonka vaikutus Suomen kansantalouteen ja kansalaisiin maksimoitiin Koiviston ruoskalla.
Sellaisen oharin teki koko kansalle koko kansan Manu. Ei ehkä pahuuttaan, vaan ymmärtämättä millaisen häikäilemättömyyden energian tuli fasilitoineeksi. Priorisoimalla järjestelmän teoreettisen institutionaalisen talouskurin yli oikeiden ihmisten elämänpiirin, hän nimenomaan kannusti inhimillisen anheuden priimus moottorin rivoon bakkanaaliin; Pankkien lähes rajattoman vallankäytön kansallisesti sellaiseen mittakaavaan, että niitä lunnaita vielä meidän lapsenlapsemmekin joiltain osin maksavat.
Koivisto ei varsinaisesti katumusta ikinä osoittanut, joten hän ei tuota "kilpailua" hävinnyt - eikä hän nähtävästi tapahtuneesta myöskään suuremmin itse iloinnut. Eli kirje ei voi liittyä presidentti Koivistoon.
Sen sijaan kabinetin kumileimasimen operaattori Iippo Vinetto (Iiro Viinanen) on kertonut kantaneensa itsensä osin kehittämän ja Koiviston auktorisoiman talouspolitiikan taakkaa koko elämänsä. Respectus paenitentium, mea persona ficta praeoptata!
Koska kirjeen selvitykseen juonen tynkää ei alkanut löytyä alkua pidemmälle, tässä kohden jouduin unboxaamaan vasta saapuneen Prosterin suristimen. Iästäni ja laitteen nimestä huolimatta kyseessä ei ole eturauhasen tähystin tai kystoskooppi, vaan aito kiinalainen Problem Solving Master!
Imailtuani koneeseen muutamat päättelykykyä sumentaneet entiteetit kotikappelin sakastin tykööntä, jo pian alkoi Lyyli valjeta! Vai miten se sanonta meni.
Osa 3. Martti Ahtisaari oli presidenttinä jonkunlainen väliinputoaja, joka helposti unohdetaan joka paikasta. Luultavasti näin, koska hän on sodan jälkeen ainoa vain yhden kauden palvellut presidentti. Hän ei myöskään ollut koko kansan presidentti, vaan etäinen ulkopolitiikan ammattilainen, jonka habitusta oli helppo ylensyöd... öh, ylenkatsoa ja ivata. Lisäksi hän astui sisään Koiviston jättämään, kansalle tuhansittain kalpeita kapteeneita tuottaneeseen presidentilliseen tyhjiöön. Tässä alkaa jo sumu hälvetä; voisiko Ahtisaari presidenttinä ollessaan kirjeen mukaisesti olla hävinnyt pelin, ja jopa iloksensa?
Ahtisaari asettui ehdolle toiselle kaudelle vuonna 2000 heikoista lähtökohdista, sillä hänen oma puolueensa SDP oli presidenttiyden aikana hänet hylännyt ja valinnut Tarja Halosen ehdokkaaksi. Ahtisaarella ei näin ollen ollut takanaan merkittävää puoluetukea, ja hän hävisi katkerasti kamppailun jo ensimmäisellä kierroksella.
Ahtisaaren omaksi iloksi presidenttiyden menetys kuitenkin koitui. Hänen "häviönsä" avasi tien todelliselle urahuipulle - maailmanlaajuiseen arvostukseen rauhanvälittäjänä ja epäilemättä parempiin tuloihin kuin presidentin keskimäärin saama vaivaiset 150 000€ vuodessa. Kaiken huipuksi Martti Ahtisaarelle myönnettiin 2008 Nobelin rauhanpalkinto - huikein kansainvälinen tunnustus jota löytää saattaa. Sen arvo on suunnilleen tuosta lähtien ikävä kyllä ryvettynyt ja melko lailla korruptoitunut, sikäli kun se on lukuisina vuosina myönnetty suurimmille sodanlietsojille (vain hieman liioiteltuna) eikä rauhantekijöille (2001 Annan, 2008 Ahtisaari, 2009 Obama, 2012 EU, 2013 OPCW, 2016 Santos, 2019 Ahmed).
Eli kirjeen sanoma vihdoinkin täsmää! Mutta kuka on sen signeerannut "Huuhkaja"? Sehän on joku potkupallokerho. Olisiko oma kotikaupunkikaimani Sami Hyypiä voinut harrastaa vapaa-aikanaan poliittisia hämäriä kabinetteja, ja käyttää Liverpoolin kultakauden auktoriteettiaan eurooppalaisten marionettijohtajien ohjaukseen? Josko "The Big Finn" olisi jopa saattanut puolustajan veto-oikeudella :D määrätä Naton hajottamaan Jugoslavian 38 000 ilmaiskun voimalla? (Ahtisaari sai tuosta krediitin.) Epäilen, mutten tuomitse!
Ei, kyllä huuhkajan on pakko viitata tuossa kohtaa Kalevi Sorsaan! Kaveri Sorsa vaikutti täydet neljä vuosikymmentä SDP:n, eli käytännössä Suomen talouspolitiikan johdossa. Viimeisen reilun vuosikymmenen hän toimi vanhemman valtiomiehen ja harmaan eminenssin epävirallisessa roolissa, eli varmasti tiesi ajoissa Ahtisaaren toivottomasta tilanteesta.
Kirjeen arvoitus ratkesi. Se on siis Sorsan Martti Ahtisaarelle v. 1999 kirjoittama viesti, joka materialisoitui minulle näin jälkikäteen jonkun jumalallisen providenssin saattamana, totuuden suun eli lapsen tajuamattaan kanavoimana! Joku voi sanoa tätä näennäishistoriaksi. Näennäinen = näkyvä: meille kirje on täyttä totta, yllä todistetusti 100% relevantti ja tuossa se nyt roikkuu mahtavuudessaan meidän jääkaapin seinässä.
Juuri kun olin saanut tuon ylläolevan narratiivin töin ja luomisen tuskin tulkattua, alkoi Protesteri-mittari jälleen huutaa punaisella: nyt oli jotain uutta vielä tuloillaan!
Osa 4. Toissa päivänä Suomen presidentin kotisivuilla julkaistiin uskomattoman häpeällistä tavaraa. Julkilausumaa ei edes oltu saatu suomennettua, mutta sen sisältämää englanninkielistä sanomaa ei pysty vaivaannukseltaan kerralla lukemaan loppuun.
Tekstin substanssia on vaikea kuvata sanoin, muuten kuin toteamalla sen osoittavan diplomatian täydellistä romahdusta ja propagandan valumista alle yläasteikäisten harjoittaman näköalattoman nimittelyn.
Tekopyhät toteamukset "Coalition of the Imbeciles" -ryhmän omasta hyvyydestä vain korostavat ajan henkeä, harhaanjohtavaa lokerointia ja haluttomuutta rakentavuuteen.
Jos kuuden jalan syvyydessä olisi internetti, siellä kääntäisivät Kekkonen, Koivisto ja Ahtisaari ja moni muukin äkäisesti katseen oikeaan päin! Kalevi Sorsa kääntyisi lammessaan ja elävä poliittinen leguaani Iippo Vinetto korkkaisi viimeisen olemassaolevan Gambinan.
Kaikki Suomen kansan arvot on nyt uhrattu kansainvälisen sodanlietsonnan laariin. Enää ei kenenkään tarvitse miettiä, ajatellaanko henkilön vai instituution etua - molemmat on heitetty romukoppaan!
Mutta parahultaisesti: Vastaanottamani persenttikirjeen sanoma saikin vielä uuden buustin. Se on ilmeisestikin - kaiken aiemmin päätellyn ylimenevästi - täysin nykyajassa oleva kirje persentti Stubbiditylle ja rehellinen arvio hänen tulevaisuudestaan. Vihdoin kaikki on selvää... paitsi yksi juttu: miten Suomen ja todnäk koko Euroopan mantereen tuleva, suurin häviö voi koitua hänen ilokseen? Tässä vaiheessa Protesteri tilttasi ja aivomakkarat meni suolisolmuun, joten en saa dekoodattua vastausta. Ken elää, näkee.
