GEOPOLIITTINEN SHAKKI JA JAAPOKIN KIKAPOOT

Kouvolan kokoisessa lähikaupungissamme on valtava Kiina-kauppa, jossa on hyödyllisiä tuotteita moneen lähtöön. Täytyy olla suuren luokan eksentrikko tarvitessaan tavaraa, jota sieltä ei löytyisi.

Viimeksi kaupassa asioidessamme nappasin pari kuvaa kiintoisista tuotteista. Kävi mielessä, josko säästäisin pullorahoista - jotka ovat täällä alle puolet Suomen vastaavasta - niiden hankintaan, mutten ole tätä asiaa vielä päättänyt.

Erikoisin kuva on jonkun sortin shakkipelisetistä. Se on niin mykistävä, etten oikein osannut sanoa mitä siitä sanoisi. Kun en sanonut mitään, rakas vaimoni kehotti, että kirjoittaisin siitä geopoliittiseen shakkiin liittyvän artikkelin Facebookiin! Hänen kognitiiviset kykynsä ylittävät monessakin kohtaa omani, joten ryhdyin toimeen vastustelematta. Tässä sitä nyt ollaan, ja pitkästä aikaa tulee mieleen äikäntuntien ainekirjoitukset ja lähes tyhjä paperi...

Avataanpa analyyttiset silmät - opening my anal eyes; Ensimmäiseksihän pelipaketissa pistää suuta ymmyrkäiselle slogan: "Convulsing enter". Suomeksi: "Kouristellen sisään vaan". Siitä saa monen sortin mielleyhtymiä itse kunkin valaistumisen tason mukaisesti. Hyvin vähän mitään koherenttia, erityisesti liittyen shakkipeliin. Ei ainakaan sellaista, mitä täällä kannattaisi laajemmin avata. Tietäjät tietää mistä on kai vähän enemmän kouristuksia viime vuosina tullut. Ilmastonmuutoksen seurannaisista tietenkin! ;/

Seuraavaksi kummastuttaa shakkiruudukossa kiemurtelevat hilpeät käärmeet ja heidän ympäriinsä lojuvat tikapuunsa. Itselleni tuli näistä jostain syystä mieleen Jaakobin tikapuut. Niistä taas ajatus virtaa nuoruudenkaveriini Jaapokkiin, jolla ei ikinä ollut tikapuita joista olisi voinut kuittailla! Sen sijaan, tajuan vasta nyt, steppasin tuolloin Jaapokin kikapoon malliin. Tästä ehkä on syytä tilittää pari sanaa lisää, kun melkein varttivuosisata on kulunut.

Tuohon aikaan elelin parisuhteessa, josta ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa, ettei se olisi ollut myrskyisä. Senaikaisen elämän tapahtumat olivat niin uniikkeja, ettei niitä meinannut itsekään uskoa. (Silloin vielä uskomaton tuntui uskomattomalta - siihen on sittemmin tottunut). Pimeimpinä hetkinä saatoin hakea lohtua salkkareista, kun kukaan ihminen ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut. Elämämme nimittäin muistutti hieman salkkareiden hardcoreimpia jaksoja. Valitettavan harvoin salkkarit kuitenkaan ylsi vastaavaan dramatiikan loistoon.

Harrastimme tuolloin intohimoisesti etenkin Helsingin yöelämää. Ei välttämättä alustana kaikkein stabiilein operoida, jos valmiiksi on suhteessa selvitettävää backlogia mahdottomammin kuin Suomella ulkomaanvelkaa. Mutta jonkun hässäkän koittaessa se oli aina massiivipuuta muistuttava Jaapokki, joka suorastaan raamatullisesti ilmaantui nurkan takaa rauhoittelemaan ja sovittelemaan tilannetta. Hänen toiminta-alueensa kattoi koko Etelä-Suomen - festarit, baarit, reissut, kodinkin, ja homma toistui vuosien ajan ilman mitään varsinaista syytä tai järjestelyä. Hänen suunnattoman kokoista Karvisen näköistä kissaansa (painoi kuulemma 17 kg) ei jaksanut nostaa kukaan muu kuin omistajansa, bodaava account manager. Respectit Jaapokille, missä oletkin, olit sitten mielikuvitushahmo eli et!

Jaakobin tikapuita pitkin siis raamatussa enkelit kulkivat ylös ja alas maan päälle, ei aivan kaukaa haettu näin jälkikäteen katsottuna. Mutta mikä on Jaapokin kikapoo? Se on elämäntyyli, jossa stepataan ees taas sivuille, letkajenkan tapaan eteen ja taakse, pyörähdellään, taputetaan, ja jatketaan taas yhdessä eteen päin. Kikapoota tuli kuunneltua ja soitettua musiikkiluokilla 7 vuotta putkeen, kunnes vanhojen tansseissa jouduimme itsemme häpäisemään sitä fyysisesti suorittaen.

Kikapoo-tanssia Porvoon valtiopäivillä

Tämän sivuraiteen kautta siirtykäämme takaisin kouristelevasti sisäänmentävään shakkiin. Olemme varmaan jo huomanneet, että koska siitä ei saa mitään tolkkua, kannattaa peliä tulkita projisoimalla konsepti metatasolle (kuten joillakin, öh, on useamminkin tapana). Erityisen kannattavaa on käyttää ajankohtaista projisointitasoa, tässä tapauksessa geopolitiikkaa.

Suomennan seuraavaksi kouristelushakin pääelementit ja niiden selitykset:

1. Geopoliittinen shakki(lauta): Yhtenäistermi tämän maailman todellisten johtajien keskenään käymään vuorovaikutukseen ajallisessa pitkän linjan (100-1000 v.)  tapahtumavirrassa. Kansallisvaltiot, harvoja lukuunottamatta, ovat pelinappuloita tässä pelissä. Moniulotteinen peli, jossa kansallisvaltioiden näennäiset päälliköt ja armeijat ovat alinappuloita, joita manipuloidaan surutta todellisten ylätason pelureiden haluamien siirtojen toteuttamiseksi.

2. Convulsing Enter - Kouristeleva sisäänmeno: Suomen Kolhoositasavallan ja EU:n Korruptiofederaation 5-vuotissuunnitelman mukaiset poistot - tukehtuva kansanterveys, koriseva talous, alistettu maanpuolustus, turmeltu kansallinen yhtenäisyys. Äärimmäinen tekopyhyys, jonka huipentumana seitsemättä vuotta (!) peräkkäin maailman 100% onnellisin Suomen kansa. Cui bono?

3. Daavidin tähti oikealla ylhäällä: Isra(h)el(l). Merkitys maailmassa paljon suurempi kuin yleisesti tiedostetaan. Ei enempää kommentteja

4. Muut pääpelilaudat otsikon takana: Kiina, USA/UK, Venäjä

5. Sotilaslentokone: Kuvaa epäolennaisuuksien painotusta ja merkityksettömyyttä pelissä. Esim. Ukrainaan toimitettavat hävittäjät yms. hallitsevat myyntipakkauksen esitystä (mediatilaa), vaikka niiden merkitys geopoliittisessa shakissa on mitätön. Samoin eri ilmatilojen hallinnasta käydään tuhansia miestyövuosia turhaa spekulaatiota, koska nykyaikainen todellinen sodankäynti perustuu a.) psykologiseen manipulaatioon b.) biologisiin sala-aseisiin c.) elektromagneettiseen häirintään d.) etätuleen tykistöllä ja drooneilla e.) pitkän matkan ohjusiskuihin f.) viime kädessä ydinaseisiin. Kaikki muut paitsi viimeinen ovat jatkuvasti käytössä, toivoa sopii ettei f-kategoriaan tulla menemään. Tilanne voi silti nykyisestä huonontua muiden kategorioiden osalta. Toisaalta sen on mahdollista olennaisesti parantua.

6. 3+ Ages: Kuvaa kolmea aikakautta, joina geneerinen tapahtumavirta kehystetään geopoliittisen shakin sapluunaan. Ei ole vaikea päätellä, että ne ovat maailmasotia, joista kolmas on jo vuosia ollut käynnissä. Se on tosin suurelta osin muuta kuin kineettistä sotaa, jossa käytetään jotain räjähteitä.

7. New Magnetic Chessman: DJ Trump. Inaf seid

8. Käärmeet ja tikapuut: Maailmanshakin pienempiä pyrkyreitä. Hymyilevät autuaasti mutta älyvapaasti presidentti Stubbin kaltaisesti. Osalla on tikapuut tippuneet matkalle, toisaalta irtonaisiakin tikapuita vielä löytyy niljakkaimmille kiipijöille.

9. Made in China NO.668-1: Pitää yllättäen paikkansa, Kiinasta löytyvät geopoliittisen shakin pääsuunnittelijat ja kärsivällisimmät pelurit. 668-1 on lähellä 666:tta muttei kuitenkaan ihan. Ota siitä sitten selvää mitä se loppupeleissä tarkoittaa. Kaikki on sumeaa tarkoituksella, jotta asiat voidaan sopivan hetken tulleen tulkituttaa puoleen tai toiseen. Onkin meidän tehtävämme tulkita asiat itse aikanamme ja toimia sen mukaisesti.

Kuinka ollakaan - kerran The 9-vuotiaan kanssa shakkia pelatessamme päätimme tulkita sääntöjä luovasti ja sallia myös omien nappuloiden syönnin. Tästä koitui mielenkiintoisia seurauksia, sillä siirroista tuli täysin yllättäviä. Mieli ei pystynyt kalkuloimaan omien nappuloiden syönnin tarjoamia mahdollisuuksia, vaan jouduimme käyttämään tuota uutta sääntöä lähinnä hetken mielijohteesta vain joissain tilanteissa yksittäisen mahdollisuuden huomattuamme. 

Tämä viimeisin esimerkki valaisee parikin asiaa;

a.) Geopoliittisessa shakissa mestaruustasolla on olennaista syödä - ei vain uhrata viholliselle, vaan tarkoituksellisesti itse syödä - omia nappuloita, jos se kokonaisstrategian kannalta lasketaan kannattavaksi. 

b.) omien nappuloiden syönti geopoliittisessa shakissa on tarkkailijoille sekä nappuloille itselleen, oikean shakin lailla, täysin käsittämätöntä. Sellaista mahdollisuutta ei näin ollen oteta lainkaan huomioon etukäteen.

Kiinakaupan moukat astelevat syöttönappuloiksi geopoliittisen

shakkikellon tahdissa maailman onnellisimpina vihellellen.

Väännetään nyt rautalangasta, että geopoliittisessa shakissa syöttö- / syömäuhrin arvokkaimpana pelinappulana on EU. Päivänselvinä alinappuloina (shakkitermein moukkina) ovat mm. Libya, Ukraina, Syyria, Taiwan, Baltia, Suomi, Japani ja Puola. Järjestyksellä on väliä.

Ja tähän loppuun yksi lyhyt tarina, jonka moni on kuullut, muttei ehkä pitkään aikaan:

"Olipa kerran kuningas, jolla oli... Sen pituinen se." 😊

KOHTI RÄHMÄLLÄÄN OLON MULTIHUIPENTUMAA

 

"Hässilum Hässilum" kuuluu 25 asteen pakkasessa näreestä Sallan rajaseudulla. Taikasanalla avautuu juhlapaikanhakijoille Rovaniemen Sesamin Double deluxe -ovi aina kuukaudeksi kerrallaan, ei toki vakituiseen.

Miten on mahdollista, että Puola ja Viro käännyttävät lähemmäs 10000 laitonta paperitonta maahantulijaa itärajoiltaan, pitäen rajoja avoinna lailliselle liikenteelle, saman puolen vuoden aikana kun Suomi sulkee itärajansa kaikelta lailliselta liikenteeltä?

Ei ole järjen häivää tässä puliveivauksessa. Toimintamallina on ilmeisesti jonkun miljardin maksaneen nollatutkimuksen johtopäätelmänä syntynyt käänteinen sosiologinen v-käyrä; Mitä huonommat matkustusasiakirjat, sen paremman kohtelun turpavaikun hakija Suomen korpirajoilla saa. Parhaimman kohtelun ja täyden ylöspidon saa, jos ei ole mitään papereita. Mambolandian muukalaispassillakin pääsee vähintään Finnairin charter-lennolle johonkin turvallisena pitämäänsä maahan.

Auta armas, jos sinulta löytyy rajalla Suomen tai Venäjän passi. Siinä ei toimi edes kaikkien Eenokin kirjan räyhähenkien nimien läpi hokeminen. Osoitteena on korkeintaan parin viikon jakso valtion kustantamassa mentaaliasylumissa, sekin vain perslaukun diskreetisti suoritetun tarkistuksen jälkeen.

Muistatteko, kun viisi vuotta sitten naureskeltiin rajakeiksi ihmisiä, jotka halusivat rajat kiinni 30 000 pakolaisen vyöryn takia. Kello on todellakin käännetty, kuten muistan muinaisen työpaikan seinällä lukeneen harakanvarpailla entisen kellon paikalla, kyltin alla jossa luki "Huom! Kelloa ei saa kääntää".

Sitten tänne kärrätään suomalaisten verovaroilla jotain Frontexin ruunia notkumaan toimistoihin puoleksi vuodeksi kampaviinereitä järsimään. Kyytipoikana konttikaupalla soijalattea, ettei vaan suomalaisten rajavartioiden orastava impotenssi tehdä itse mitään valvontaa pääse hiipumaan. Mitä tolkkua on tuoda muutama kymmenen konttoristia lisää siinä kohtaa kun olemassaoleva rajaliikenne suljetaan? Rajavartiolaitoksen henkilöstön määrää on vaikea selvittää, mutta luulisi maailman 9. voimakkaimmasta 870 000 sotilaan aktiivireservistä löytyvän poikaa hiljentyneen rajan väijyntään. Ei. Meidän tarvii tehdä "statement" naapurillemme, että meitä ei ohjailla, ja meillä on hienon nimisiä kavereita. Olkoonkin, että näiden jatkuvien statementtien seurauksena maamme ulkomaankauppa, talous ja pitkälti sotilaallinen puolustuskykykin on raunioitettu.

Normaalijärjellä varustettu kansalainen varmaan huomaa, ettei näistä toimista voi löytää mitään logiikkaa. Siis sellaista, joka palvelisi tämän maan etuja. Logiikka on kyllä, mutta se on sellainen logiikka jota on vaikea uskaltaa ajatella. Suomi on tässä viime vuosina askel askeleelta ajettu karsinaan, jossa on jollain taholla - suomea tai jotain muuta kieltä äidinkielenään puhuvalla - oma lehmä ojassa. Tästä lehmästä lypsetään ennen pitkää viimeisetkin pisarat. Siitä tonkasta ei liikene maailman muutenkin onnellisemmalle kansalle itselleen mitään.

101% kannatusta nauttiva istuva härkä Suoli Nainisto, Petturi Pervon jallitus, puhemies Issuj Oha-Allah, Myi Kakkanen, Riikka Purra vai ei, sekä muut ministerintapaiset jäävät varmasti maamme historiaan hyvinvointiyhteiskunnan alasajon suomenmestareina. Onneksi pian saamme uuden, nuoren ja nälkäisen resident evilin. Ei tarvi enää epäillä, onko ylipäälliköllä kykyä ja tahtoa tilata tälle lobotomisoidulle valtiolle armonlaukaus, tai vähintään puolivartaloamputaatio.

UNHOLAN MIESPOLVET

"Kiitävi aika

vierähtävät vuodet

miespolvet vaipuvat unholaan."

Bernhard Severin Ingemannin vuonna 1850 sanoittama meemi on kummitellut mielessäni eri asteisesti jo neljättä kymmenettä vuotta. Sen tuoma mielleyhtymä on toivottoman lohduton, pohjattoman syvä, riipivän lopullinen. Riippumatta siitä, miten päin sitä makustelee ja kääntelee eri tilanteissa sen tuodessaan itsensä esille, se ei tunnu kuvaavan mitään muuta kuin elämän implisiittistä turhuutta - kadotusta, sanan varsinaisessa merkityksessä.

Muistan tuon prosessin, kun alle parikymppisenä tajusin tämän lukuisia kertoja koulussa ja kirkossa väkisin veisatun virren hyvinkin tutun fraasin ytimen.  Muutaman hetken aikana se löi läpi mieleeni, kuten poranterä tovin tasaisesti hinkattuaan breikkaa reiän läpi jostain tiukasta materiaalista. Ydin oli kammottava. Se kertoi vanhan kansan termeillä totuuden olemisestamme täällä: millään tekemisilläni ei ole mitään merkitystä kuin hetkellisesti. Vuosien mittaan pohdin tätä tajuamaani faktaa ja yritin löytää reittiä siitä pois. Jos teen suurtekoja, saavuttaako Unhola minut? Jos saan lapsia, jätän mittavan henkisen perinnön, kirjoitan kirjoja jälkipolville, ja pelastan maailman politiikalla tai jotenkin muuten, vaivunko silti Unholaan? Kyllä. Voin lykätä ja hidastaa Unholan ylivaltaa huomattavisakin määrin, mutta lopulta se tavoittaa meistä jokaisen. 

Lopulta Maailma kuolee ja viimeinenkin persoonallisen muiston hipaus haihtuu epäjärjestyksen kylmyyteen, viimeisen valkoisen kääpiön ytimen kadotessa lopullisesti ajan syöveriin. Tätä faktaa edes Yuval Noal Harari ei pystyy kiertämään, epätoivoisesta yrityksestä ja ihmiskunnalle ei niin hyödyllisestä yrityksestä huolimatta...

Tällaista musertavaa johtopäätelmää olen sitten itkenyt ja pusertanut, pyrkien löytämään keinon ja sanoituksen sille, miksi ihmisen tulisi yrittää mitään. Miksi - muuten kuin ymmärtämättömyyttään - menneet polvet ovat uhranneet henkensä ja enemmänkin, säilyttääkseen meille Maan jossa elää, mahdollistaakseen edes olemassaolomme saatikka kaiken tämän runsauden josta nautimme? Miksi tehdä tämä, jos kaikki kuitenkin on tilapäistä ja jälkipolvet jossain vaiheessa menettävät kaiken. Minkä takia uhrata kymmenien tuhansien tuntien kautta hankkimasi tietotaito yhteen turhaan sekunnin murto-osaan muiden käskemänä. Mitä varten, mitään vastaan sanomatta, antaa vapaaehtoisesti sirpalekranaatin kappaleisiin pirstaloiman ruumiisi mädäntyä Laatokan rantaliejussa, jos a.) kukaan ei muista edes nimeäsi saatikka tekojasi b.) ei lopulta tule olemaan olemassa ketään, joka voisi osata muistaa tai tehdä muutakaan inhimillistä.

Jos kaikki päätyy pimeyteen, eikö kannata ehkä jopa mielummin jouduttaa tätä luonnollista lopputulemaa kuin lykätä sitä? Siinäpä trendikäs kysymys. Kaikesta huolimatta olen vakaasti sen kannalla, että ei.

Ihmisen luonto on mennä eteen päin. Ratkaisu synkimpään problematiikkaan löytyy tämän luonnon loppuun asti tulkkaamisesta. Kadotuksen paino, kun asiaa alkaa pohtimaan, on valtava, ylitsepääsemättömältä tuntuva. Siitä pääsee irtautumaan ainoastaan samalla tavoin kun kaikki muutkin itseä voimakkaammat asiat ratkaistaan; asymmetrisesti, ovelasti sivuoven kautta.

Miksi tällainen eteen päin painava luonto, evoluutio, ja aika yleensäkään tai mitään on olemassa? Siksi, että tekisimme täällä asioita ja tajuaisimme olevamme olemassa! Kun ihminen tajuaa aidosti olevansa olemassa, kadotus haihtuu höyrynä ilmaan. Ei tilapäisesti, vaan lopullisesti. Tätä on hieman hankala selittää muutamalla sanalla. Sinä hetkenä, kun ihminen ymmärtää oikeasti että hän itse on, hän myös ymmärtää että Unholaa - eli aikaa - ei ole. Se ikimuistettava hetki ikuistaa ihmisen sielun maailmanhistoriaan kestävämmin kuin mikään marmoripaasi tai kuningaskronikka.

Olemisen;

Ajan harhan;

Tajuntamisen;

syväpiirtoisuuteen verrattuna Akaasiset aikakirjat - jonne kuulemma säilötään kaikki ihmisten teot ja ajatukset - ovat Aku Ankan taskukirjoja.

En saata todeta, että olemuksen tajuamisen tavoittaminen olisi helppoa tai nopeaa. Mutta jos sitä tavoittelee, sen löytämisen hetki lopulta tulee. Jos ei vielä valjennut, kyseessä on ilmeisesti sama juttu kuin Jeesustelijoiden paseeraama taivasten valtakunta ja sofistien paneroima valaistuminen, Nirvana. Uskonnon kanssa tällä pikku pohdinnalla ei välttämättä ole hirveästi tekemistä, introspektion kanssa kylläkin. Itsehän en kuulu kirkkoon tai muihin lahkoihin, mutta harrastan mm. metafysiikkaa ja okkultismia, sekä kirkossa käyntiä aina ajoittain. Henkevyys, välillä ellei usein, päätyy kultivoituneisuuteen henkisyyden vastakohtaisuuksien kautta. Josko tämä edistys on subjektiivista tai ns. objektiivista, menettää inherentisti merkityksensä samassa suhteessa edistykseen itseensä.

Omaehtoiseen nirvanaan kannattaisi kenties ihmisen tähdätä juuri nyt, semminkin kun ulkoiset olosuhteet alkavat olla nykyään ns. jyrkänteen reunalla. Systeemiä hinuroidaan kohti kaaosta laajalla spektrillä. Meidän ei ehkä ole mahdollista saavuttaa valtaa kääntää tätä maailmanhistoriassa syklisesti toistuvan inhimillisen äärityperyyden voittoriemua ilman valtavia katastrofeja. Silloin, siinä ahdingon alhossa ja sen omintakeisten näkymättömien energioiden vivuttamana, meillä on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa "taivasten valtakunta" yhdessä hetkessä eläessämme. Me voimme tarvittavana aikana nousta yli maallis-turhautumis-typeryys-älyttömyys-toivottomuus-möhkäleen, ja tilanteen mukaan joko toimia maallisilla kriteereillä relevantisti tai ylittää tuon olennaisuuden, jos olemme riittävästi harjoittaneet valmistautumista tällaiseen nousujohteeseen reitittämällä sellaisen valmiiksi etukäteen.

Ei silti, etteikö meidän kannattaisi myötävaikuttaa valon edistymistä ja vastustaa typeryyttä ja kaaosta kaikin voimin ja väsymättä. Joskin vastaanpanemattomat sekulaarit syklit, jotka pitävät ihmistä pelkkänä välikappaleenaan, saattavat mitätöidä nämä vaivalloiset toimemme ajan pyörteissä. Sen takia meidän ehdottomasti tulee suhteuttaa ulkoinen ja sisäinen, olennainen ja epäolennainen, ja löytää ikuinen ajaton valo sisältämme. Kuten sanotaan, hyvän sään aikana. Pakkasella voi olla ihan hyvä sää.

"Kirkasna aina

sielujen laulun

taivainen sointu säilyy vaan."

Taivainen sointu, kyllä. Maa on niin kaunis.

STENA-MURSUN POLIITTINEN PALUU

Itämerellä harhaili kesällä 2022 Stena-niminen mursu, joka rantautui lopulta kotkalaisen omakotitalon pihalle löhöilemään. Mursu oli selvästi juhannuskunnossa, koska sille maistui pelkästään märkä eikä ollenkaan sen luonteenomaiset herkut. Mursut syövät mielellään simpukoita, matoja, etanoita, katkarapuja, hitaita kaloja, kaasuputkia ja tietoliikennekaapeleita, joista vain kahta jälkimmäistä löytyy itämerestä. Tämän takia mursut yleensä viettävät kesälomansa Keski-Euroopassa, missä Stenakin oli havaittu alkukesästä; Hänen oli havaittu käyttävän matkailupalveluja mm. Latvian Liepajassa, Puolan siirtolaiskorttelissa sekä Saksan Reberbahnin punaisten lyhtyjen alueella.

Kotkan Meripäiville Stena-Mursun ei olisi ikinä kannattanut tulla, sillä naapurimaamme Venäjän suhteen äärimmäisen paranoidiset hesalaiset suhtautuivat siihen kuin vieraan valtion pahimpaan vakoojaan. Ulkomaisten sotilasasiantuntijoiden ohjeiden mukaisesti eläin nukutettiin ja siirrettiin kahlittuna salaiseen paikkaan kuulusteluihin. Tämän jälkeen, Wikipedian mukaan, mursu koki niin karmaisevan kohtalon että sitä ei kehtaa ääneen lukea, ehkä hikisesti tähän lainata:

 

"𝐻𝑒𝑙𝑠𝑖𝑛𝑔𝑖𝑠𝑠𝑎̈ ... 𝑜𝑏𝑑𝑢𝑘𝑡𝑖𝑜𝑠𝑎𝑙𝑖𝑠𝑠𝑎 ℎ𝑒𝑛𝑘𝑖𝑙𝑜̈𝑡 𝑥, 𝑦 𝑗𝑎 𝑧 𝑝𝑜𝑖𝑠𝑡𝑖𝑣𝑎𝑡 𝑚𝑢𝑟𝑠𝑢𝑙𝑡𝑎 𝑛𝑎ℎ𝑎𝑛 𝑒𝑛𝑛𝑒𝑛 𝑘𝑢𝑖𝑛 𝑒𝑙𝑎̈𝑖𝑛𝑙𝑎̈𝑎̈𝑘𝑎̈𝑟𝑖𝑡 𝑟𝑦ℎ𝑡𝑦𝑖𝑣𝑎̈𝑡 𝑠𝑒𝑙𝑣𝑖𝑡𝑡𝑎̈𝑚𝑎̈𝑎̈𝑛 𝑒𝑙𝑎̈𝑖𝑚𝑒𝑛 𝑘𝑢𝑜𝑙𝑖𝑛𝑠𝑦𝑦𝑡𝑎̈. 𝑁𝑎ℎ𝑘𝑎 𝑙𝑖𝑜𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑝𝑎𝑟𝑘𝑖𝑡𝑠𝑒𝑚𝑖𝑠𝑛𝑒𝑠𝑡𝑒𝑒𝑠𝑠𝑎̈ – 𝑣𝑒𝑑𝑒𝑛, 𝑚𝑢𝑢𝑟𝑎ℎ𝑎𝑖𝑠ℎ𝑎𝑝𝑜𝑛 𝑗𝑎 𝑠𝑢𝑜𝑙𝑎𝑛 𝑠𝑒𝑜𝑘𝑠𝑒𝑠𝑠𝑎. 𝐾𝑜𝑙𝑚𝑒𝑛 𝑠𝑒𝑛𝑡𝑖𝑛 𝑝𝑎𝑘𝑠𝑢𝑖𝑛𝑒𝑛, 120-𝑘𝑖𝑙𝑜𝑖𝑛𝑒𝑛 𝑛𝑎ℎ𝑘𝑎 𝑜ℎ𝑒𝑛𝑛𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑝𝑢𝑢𝑘𝑜𝑙𝑙𝑎, 𝑘𝑢𝑜𝑟𝑖𝑚𝑎𝑟𝑎𝑢𝑑𝑎𝑙𝑙𝑎 𝑗𝑎 𝑛𝑎ℎ𝑎𝑛𝑜ℎ𝑒𝑛𝑛𝑢𝑠𝑘𝑜𝑛𝑒𝑒𝑙𝑙𝑎 𝑚𝑢𝑢𝑡𝑎𝑚𝑎𝑛 𝑚𝑖𝑙𝑙𝑖𝑛 𝑝𝑎𝑘𝑠𝑢𝑢𝑡𝑒𝑒𝑛 𝑗𝑎 40 𝑘𝑖𝑙𝑜𝑛 𝑝𝑎𝑖𝑛𝑜𝑜𝑛, 𝑚𝑖𝑛𝑘𝑎̈ 𝑗𝑎̈𝑙𝑘𝑒𝑒𝑛 𝑠𝑒 𝑝𝑎𝑘𝑎𝑠𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛. 𝐿𝑢𝑢𝑡 𝑙𝑖𝑜𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑒𝑛𝑡𝑠𝑦𝑦𝑚𝑖𝑘𝑦𝑙𝑣𝑦𝑠𝑠𝑎̈. 𝑀𝑢𝑟𝑠𝑢𝑛 𝑟𝑢ℎ𝑜 𝑝𝑜𝑙𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑏𝑖𝑜𝑒𝑛𝑒𝑟𝑔𝑖𝑎𝑘𝑠𝑖. 𝑁𝑎ℎ𝑘𝑎 𝑙𝑖𝑖𝑚𝑎𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑢𝑟𝑒𝑡𝑎𝑎𝑛𝑖𝑣𝑒𝑖𝑠𝑡𝑜𝑘𝑠𝑒𝑛 𝑝𝑎̈𝑎̈𝑙𝑙𝑒. 𝑃𝑎̈𝑎̈𝑘𝑎𝑙𝑙𝑜𝑛 𝑦𝑚𝑝𝑎̈𝑟𝑖𝑙𝑙𝑒 𝑚𝑢𝑜𝑡𝑜𝑖𝑙𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑠𝑎𝑣𝑒𝑠𝑡𝑎 𝑚𝑢𝑜𝑡𝑡𝑖 𝑗𝑎 𝑚𝑢𝑜𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑣𝑎𝑙𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑢𝑟𝑒𝑡𝑎𝑎𝑛𝑖𝑣𝑎𝑎ℎ𝑑𝑜𝑠𝑡𝑎 𝑢𝑢𝑠𝑖 𝑝𝑎̈𝑎̈. 𝐻𝑎𝑚𝑝𝑎𝑖𝑠𝑡𝑎 𝑜𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑚𝑢𝑜𝑡𝑡𝑖, 𝑗𝑜𝑛𝑘𝑎 𝑎𝑣𝑢𝑙𝑙𝑎 𝑣𝑎𝑙𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑡𝑒𝑘𝑜ℎ𝑎𝑚𝑝𝑎𝑎𝑡 𝑒𝑝𝑜𝑘𝑠𝑖ℎ𝑎𝑟𝑡𝑠𝑖𝑠𝑡𝑎. 𝐿𝑎𝑠𝑖𝑠𝑒𝑡 𝑠𝑖𝑙𝑚𝑎̈𝑡 𝑡𝑒𝑒𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑠𝑎𝑘𝑠𝑎𝑙𝑎𝑖𝑠𝑒𝑙𝑙𝑎 𝑠𝑖𝑙𝑚𝑎̈𝑡𝑒ℎ𝑡𝑎𝑎𝑙𝑙𝑎. 𝑃𝑖𝑛𝑡𝑎 𝑚𝑎𝑎𝑙𝑎𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑘𝑦𝑛𝑎̈𝑟𝑢𝑖𝑠𝑘𝑢𝑙𝑙𝑎 𝑗𝑎 𝑝𝑒𝑛𝑠𝑠𝑒𝑙𝑒𝑖𝑙𝑙𝑎̈. 𝑆𝑖𝑡𝑡𝑒𝑛 𝑚𝑢𝑟𝑠𝑢 𝑘𝑖𝑖𝑛𝑛𝑖𝑡𝑒𝑡𝑡𝑖𝑖𝑛 𝑒𝑡𝑒𝑖𝑠ℎ𝑎𝑙𝑙𝑖𝑛 𝑠𝑒𝑖𝑛𝑎̈𝑎̈𝑛."

Eli suomalaiset halusivat tehdä mursulle saman kuin mitä Leninille tehtiin Mausoleumissa konsanaan! He halusivat varmistua, ettei tuo mursu enää koskaan häiritse puhtaan Itämeren rauhaa. Silmä lasisilmästä, pää uretaanivaahdosta, kuten optomimeetikot tuppaavat sanomaan.

Mutta ei tarina tähän pääty. Epäilyt vakoojasta nimittäin olivat oikeita. Tänään on ilmennyt, että Stena-Mursu todellakin oli Venäjän tiedustelupalvelun operaattori, jonka tehtävänä oli kartoittaa Suomenlahden pohjaa ja etsiä haavoittuvuuksille alttiita putkia ja kaapeleita. Kaasuputken rikkoutumisen aiheuttajaksi epäiltiin ensin merilehmää eli Duginia, sillä merilehmän pyrstö on tehokkaampi kuin manaattien latuskahäntä. Se pystyy innostuessaan epähuomiossa katkomaan jopa viiden metrin paksuisia polttoaineputkia pyrstöllään sahaten. Kuitenkin nyt on lähes varmaa (yli 90%) että sabotaasi oli tahallinen ja sen tekijä on mursu. Putinin koulutettu mursu, joka sotilasdelfiinien tavoin pystyy välttämään tutkasignaalit psyykkisellä häirinnällä.

Mitään muita vaihtoehtoja ei juuri ole, sillä Suomenlahdessa ei pysty liikkumaan teknisellä laitteella ilman että se havaittaisiin Suomen maailman parhaiten varustautuneiden puolustusvoimien huippulaitteilla. (Nämäkään laitteet eivät toki auta, jos jonkun etu on että ne eivät ole päällä. Mursun etu? Mieti sitä!) Luultavasti kyseessä on siis erikoisjoukkojen militarisoitu mursu, koodinimeltään BB-UTVA, suomalaisittain Turpo-Uuvatti.

Nyt on enää jäljellä Putinin sabotöörimursun saalistus Suomen ainoalla Sukellusveneellä - 90 vuotta vanhalla Vesikolla, jotta saadaan vedenpitävät (toisin kuin Vesikko) todisteet ja voidaan alkutekijöiksi kieltää kaikki V-kirjaimella alkavat sanat Suomen kielestä. Sitten mietitään millä muulla tavoin tyhmää ja ärsyttävää Venäjän kansaa ja sen johtajaa voidaan vielä rangaista. Ehkä niin, että torpataan Suomenlahti lentotukialuksilla ja lisäksi suljetaan Suomesta koko kansainvälinen internet - eipä tarvi enää mokomista kaapeleista ressata eikä pääse Putinin mursut putkia järsimään, hähhähää!

CHA CHA CHA

Vasta tänään tajusin jotain elämästä. Nimittäin, että Käärijän laulussaan viljelemä "niinku" ei olekaan naljailua täytesanoja viljeleville jurrisönköttäjille. Kuukausia olin biisin kuullessa mehustanut, että camp-huumorin ja ajan pinnallisen hengen täydellinen risteytys on oivaltavasti kuorrutettu vielä jopa ärsyttävyyteen asti toistetulla, maamme ylivoimaisesti suosituimmalla täytesanalla. Mutta eihän se olekaan noin, vaati nöyrtymistä oman älyllisen vajavuuden ja samalla esittävän taiteen huumorin rajojen tullessa vastaan huomata, ettei kyse ole täytesanoista. Tuo populaaritaiteiden monilahjakkuus haluaa aidosti olla niinku - siis kuten, Cha cha cha!

 

 

Olkoonkin, että euroviisut menevät vuosi vuodelta yhä härskimmiksi hapatus- ja aivopesupippaloiksi räikein poliittisin kannanotoin totaalisen vääristyneessä organisaatioasetelmassa. Euroopan muka-riippumattomat julkisen palvelun vaikutuvaltaisimmat instanssit, kansalliset yleisradiot, yhdistävät voimansa ja järjestävät näennäisesti iloisen, vapautta, tasa-arvoa jne. edustavan mutta piilomädätystä pursuavan mahtipontisen narratiivin, jonka sisältöä ei enää edes yritetä naamioida neutraaliksi. Niin silti, tai varmaan juuri siksi, Suomen edustajan viaton meuhkaaminen tarttuvalla musiikkityylillä ja laserin lailla fokusoidun, toisaalta debiilin mutta tavallaan nerokkaan sanoituksen kehyksissä on priimaa kapinaa. Surrealistiset vastuullisuusagendaa edistämään maskeeratut visuaaliset, deliriumia eli juoppohulluutta ajoittain tavoittelevat manööverit tähän päälle, jo on saatu Euroopan trendiskene myönteisellä tavalla hilpeään hiprakkaan.

Kyllä kelpaa eeppistä sotapropagandaa ja toinen toistaan pimeämpiä biisejä katsella pari tuntia, kun pääesiintyjä on niin suloisenkaheli suomalainen, että hän viinan juomisen kiistämättömistä eduista (ja siis, psyykkisestä emansipaatiosta ensisijaisesti tietenkin) laulamalla murskaa tuon synkän aivopesun bakkanaalit vasurilla, kunhan sen antaa täysillä tehdä niin!

Liekö vaikutusta sillä, että olen itsekin aikoinaan kuulunut älylliseen eliittiin eli pottakampaus-klubiin: mutta on laskettava muurit ja myönnettävä, että tämä kujahtanut meemi on hullaannuttanut minutkin käsittämättömästi. Täksi illaksi unohdetaan henkisten periaatteiden analyysit, metafysiikka ja korkeakulttuurin kultivointi. Pina Colada -ainekset on kylmenemässä ja taidelinnan hienostunut atmosfääri muuttuu monimetrisen videoseinän avulla kreisibailaamisen mekaksi ainakin kolmen minuutin ajan! Sitä ennen tietysti harjoitellaan vielä vähän salaa Käärijä-liikkeitä ja etsitään kuumeisesti jotain vihreää päälle...

Valo todella tulee pohjolasta, se on vihreä valo! HÄSTI MÄNGIB ROHELISE TULEGA - hyvin pelaa vihreällä valolla, kuten virolainen ystäväperhe 90-luvulla myhäili pakatessaan kannettavan stereosarjan tahdissa Ladan peräkonttia kuutiometrillä Suomesta ostettua elektroniikkaa.

WALK ALONE

So you want to see
the endgame
the only game
the soul game

It shall be a fight
against inertia
against entropy
against yourself

You will walk alone
your own path
the unique path
a very lonely path

In absolute desolation
keep struggling
keep navigating
keep walking

 

You will be struck
to your knees
to  the floor
to ground zero

Find yourself
with the desperation
with the gods
within the void

Thus your soul shall
see the night
ride the night
be the night

Therefore embrace
the fear of death
the inevitability of death
the joy of death

And you will finally
rise victorious
wise, fearless
unbreakable glorious

That is your task
to forge ahead relentlessly
to travel the full round
to become your eternal destiny

                                                                                                                    SL  20/12/2020

MENNEEN AJAN KUNNIAKSI

Minne hävinnyt aika
Ennen elämän kohde
Haihtui mahtavin taika
Pimeni kirkkain hohde

Solut irronneet

Huumaavat polut

Harsoiset, hukkuneet

Jäljellä korkattu olut

Varjo eilisen edessä

Kuin vedessä peili

Sen edesmennessä

Hienoimman muiston

                         viimeisen

Mihin mennyt menee?

Pään väliin vai taivaalle

Järjen jättömaalle kait sen

Päästän ja veneestä kusen
                                
                                pieraisten