Universio heitti harmittoman, retrokausaalisen puujalkavitsin.
Pieniä hankintoja maakuntamarketin kassalle kiikuttaessa, joku niissä piireissä harvinanen ulkkis meinasi törmätä allekirjoittaneeseen päistikkaa hyllyristeyksessä. Selvästi kiireinen mies katsoi tiukasti silmiin, kuin haluten tahallaan keskeyttää meditatiivisen shoppailuhetkeni loppuhuipentuman. No niin se halusikin.
Työläältä vaikuttavan mentaalirupeaman kuluttua tyyppi sai ulostettua sanan suustaan, ja se sana oli jotakuinkin: SÅL.
Keskustelumme eteni seuraavasti:
- Sål. Sål, sål?
- Säl?
- Sål. Säl, sol, sol. Sål.
- Sol. Ok, sol.
- SÅL! что это на финском соль !!!
Kaveri näytteli sormillaan eri kokoisia mittoja n. senttimetrin ja kolmen välillä. - Sål, sål, såll.
Mmm, sol. Hän selvästi tarkoittaa jotain pienhankintaa. Minä tästä laittelen näitä omia hihnalle.
Paikalle osui keski-ikäisyyden vaivaava naismyyjä, jota hankala asiakas siirtyi piinaamaan, nyt jo puhelintaan kuumeisesti räpeltäen.
- Sål. Så-ol. Så-å-å-å-å-ål, Sålålålållol. SÅLLLL.
Myyjä katsoi äimän käkenä vuoroin minua, vuoroin ulkkista, vaivoin hymyillen. Hyvin pian hänen otsalleen alkoi kertyä valtavia hikikarpaloita, kasvot punehtuivat asteittain, ja lähilinssin reuna alkoi vienosti huurtua.
- Sål. Sål. Sål. Sål. с-о-ль. SÖSSÖSSÖSSÖSSÖSSÅL!
Ulkkis ropelsi puhelintaan kuin riivattu, ja myyjällä näytti olevan tukalammat olot kuin eskimolla helpot housussa Bangkokin helteessä. Hymy oli hyytynyt eikä hän ollut vielä sanonut yhtään mitään. Minä olin kelannut päässäni sata kertaa sata läpi ruskettavat aurinkovoiteet, oluet ja saippuat, mutta mikään ei natsannut yllämme kieppuvaan memeettiseen palapeliin. Olin kuitenkin saanut kaikki ostokseni hihnalle, ja totesin heille myötätuntoisena: Sol.
Tunnelma oli kiristynyt äärimmilleen. Sekä myyjä että ulkkis tuijottivat minua tavalla, joka ei vaikuttanut ystävälliseltä. Tämä oli nyt pakko ratkaista.
Otin aikalisän - suljin silmäni puolentoista sekunnin ajaksi. Tyhjensin mieleni, ja kytkin taivaan ja maan välisen monadilinjan suprajohtavaan tilaan kuten kunnon ihmisen tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä. Ja katso, sieltä se tuli kuin jumalansynnyttäjän ilmestys salaminkirkkaalta taivaalta:
- S U O L A !
Koko kauppa raikasi kun tämä pelastuksen sana manifestoitui huuliltani. Valkeus tuli räjähtämättä, miljoonaan volttiin kasvanut jännite purkaantui hallitusti kotiinsa, olemattomaan. Hetken olimme yhtä - ulkkis, minä ja myyjä, siunatussa helpotuksen tilassa kuten eskimo Bangkokin street food torakka-annoksen jälkeen linkutettuaan majoitusliikkeen mukavuuslaitokseen housut semikuivina.
Myyjä ja ulkkis lähtivät rentoina ja onnellisina kuin vastanaineet suolahyllylle, ja sievä kassaneito pakkasi tuotteeni muovipussiin. Ei haittaa minua lainkaan, että jäi ikuisesti epäselväksi olinko saanut ylleni gurumaisen sädekehän, vai tehtiinkö lisätyösuorite turvallisuusprotokollan sanelemana.
Mikä tässä tarinassa oli sitä Universion puujalkaa? No se, että juuri eilen mietin huolella ja jopa tilitin julkisesti, miten kaikenlaiset pienhankinnat ovat, mitäpä muuta kuin - elämän suola. Ilmiselvästi!
Tämänkertainen korkeakulttuuripläjäyksemme ei paljon esittelyjä kaipaa. Vähän kuitenkin.
Legendaarisen saagan uusin jakso jatkaa siitä, mihin neljänneksi uusin jäi. Senaattori Sithin iskettyä Pälpättimeen hänestä tuli Imperiumin päällikkö. Tässä mukavassa asemassa, joko tahallaan tai vahingossa, hän tuli päästäneeksi valloilleen jotain hirvittävän noloa: aivan pimeän biouhan. Kukaan, edes Juha Mieto, ei ole aktiivivuosinaan nähnyt niin mykkää hiihtäjää. Pälpätin oli saattanut joutua itäistä kierteishaaraa kontrolloivan Pizza The Hutin manipuloimaksi, mutta propaganda kävi kuumana eikä totuutta tiennyt juuri kenkään. Seurauksena asetettua galaksinlaajuista kardaania Kuningatar Amygdala ja koko vapinaliitto joutuivat pakenemaan Alde-paran kuuhun Hotshotshiin.
Napue Ginin tähtijärjestelmässä Keisari Pälpättimen lakeijat asettivat ohjeistuksen mukaisesti uusia sanktioita ja rajoituksia. Marski Marionetti jallituksineen eteni suoraan edesmenneen kansleri Kalevi Souzan jalanjälkiä. Erityisesti palkkionmetsästäjät piti saada vakavasti ylivelkaantumaan. Pelkkä konkurssi ei riittänyt vapina-aatteen kitkemiseen hallintoalamaisista, vapinalliset piti kukistaa lopullisesti ja teljetä Carillon läskistöön. Vanhan tasavallan pääarkkitehdin, Pimeä Loordi Iippo Vineton muinainen juoni väestön orjuuttamiseksi, Coiviston konklaavi, oli otettu jälleen käyttöön: Palkkionmetsästäjille maksettaisiin krediittejä valtion kassasta etukäteen, vastikkeetta. Sitten kun nämä krediitit oltaisiin tuhlattu, Neuvosto perisikin ne takaisin - henkilökohtaisesti - korkojen ja sukkanauhojen kera. Näin orjuutettuna ja kaasuplaneetalle vangittuna palkkionmetsästys loppuisi ja vapina kukistuisi ilman kardaanin haistelua tai merkittävää ilmarintaa.
Vallan keskiössä operoi Prinsessa, neiti Oregano-Leija. Kreivi Deekun kulisseissa päsmäröimänä Leija joutui tekemään ratkaisuja, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Vienti ja kaikki keinoelintoiminta oli kuihtunut nollaan, puoliksi koska Isäntämaan Keisari Pälpättimen käskystä oltiin aiemmin asetettu kauppasaarto tasavallan tärkeimmälle kauppakumppanille, Mosedelweissin protektioraatille. WC-paperin kotimarkkinat olikin lähestulkoon ainoa kannattava liiketoimintamalli enää. Mutta WC-paperin vienti Mosedelweissiin oli kielletty. Tästä johtuen Viimeisen Trollin, Gremlinin valtiaan Vladimir Putinin, toiminta galaksin eri provinssien ja varpusparvien vapauttamiseksi kävi kardaanin sulkutilan kiristyttyä yhä tukalammaksi.
Juuston harmaat markkinat sen sijaan kukoistivat Moseisleyn alueella. Mersenääri ja juustotrokari Feta Bob liikennöi rahtialuksilla ja oli omin käsin nähnyt, että Moseysleyssä käytetään juustoa kaikkeen. Siis aivan kaikkeen, ei pelkästään ruokaan. Edes mielikuvitus ei ollut rajana. Tämä johti luonnollisiin hajuhaittoihin, mikä oli siivittänyt Feta Bobin kasvonsuojainbisnekseen. Neuvosto päättikin tilata Feta Bobilta rahtialuksellisen hyväksi todettuja, sarvellisia punaisia kasvosuojaimia (kts. kuva) varmistamaan toimintakykynsä arveluttavissa olosuhteissa.
Tilaus saapui nopeasti, mutta suojaimet olivat väärän tyyppisiä - ne oli valmistettu juustosta. Kreivi Deeku oli unohtanut varmistaa, että suojaimet sopivat hominien eli kädellisten käyttöön. Muuhun käyttöön ne kyllä sopivat. Niitä pystyi toimittamaan mm. tasavallasta poliittista turvapaikkaa hakeville selkärangattomille intiimisuojiksi. Mutta Neuvostossa oltin nyt neuvottomassa tilanteessa, sillä oli viitteitä, että Pälpättimen päästämä biouhka oli jäänyt senaatin ylle leijumaan (kts. kuva). Koska oli näin paljon epätietoisuutta, Oregano-Leijaa ei missään tapauksessa saanut päästää suhnuroimaan vapaasti. Jos kardaania nyt löysättäisiin, koko Alde-paran tähdistön saattaisi täyttää kosminen sumu.
Vahvistiko Oregano-Leija pimeää uhkaa, vai neutraloi sitä, oli kaikille epäselvää. Hänellä nimittäin huhuttiin perinnöllisesti olevan suolistossa korkea pitoisuus klorofylliä. Likiaikaisista skriptuureista paljastui, että sitä hetkittäin kertyy Herbs de Provencea syötyä kenelle tahansa galaksin asukkaista. Suuria määriä kuitenkin tiedettiin olevan vain arkkitrolli Vladimir Putinilla ja tämän klaanilaisilla. Klorofyllin tuomien mystisten voimien avulla trollien verilinjalaiset pystyivät mm. tekemään judoukemin ilman uimahousuja ja ratsastamaan sorsalla tähtienvälisesti.
Saavuttaako biouhka vapinaliittolaiset? Heidän on valmistauduttava ankaraan haisteluun. Vaikka tässä maalattu kuva on aivan kaamea (ei tulevaisuuden kuva, vaan ylläoleva kuva), selviämme kyllä tästä yhdessä. Galaksin ohjat ovat terveissä käsissä...
