Pieniä hankintoja maakuntamarketin kassalle kiikuttaessa, joku niissä piireissä harvinanen ulkkis meinasi törmätä allekirjoittaneeseen päistikkaa hyllyristeyksessä. Selvästi kiireinen mies katsoi tiukasti silmiin, kuin haluten tahallaan keskeyttää meditatiivisen shoppailuhetkeni loppuhuipentuman. No niin se halusikin.
Työläältä vaikuttavan mentaalirupeaman kuluttua tyyppi sai ulostettua sanan suustaan, ja se sana oli jotakuinkin: SÅL.
Keskustelumme eteni seuraavasti:
- Sål. Sål, sål?
- Säl?
- Sål. Säl, sol, sol. Sål.
- Sol. Ok, sol.
- SÅL! что это на финском соль !!!
Kaveri näytteli sormillaan eri kokoisia mittoja n. senttimetrin ja kolmen välillä. - Sål, sål, såll.
Mmm, sol. Hän selvästi tarkoittaa jotain pienhankintaa. Minä tästä laittelen näitä omia hihnalle.
Paikalle osui keski-ikäisyyden vaivaava naismyyjä, jota hankala asiakas siirtyi piinaamaan, nyt jo puhelintaan kuumeisesti räpeltäen.
- Sål. Så-ol. Så-å-å-å-å-ål, Sålålålållol. SÅLLLL.
Myyjä katsoi äimän käkenä vuoroin minua, vuoroin ulkkista, vaivoin hymyillen. Hyvin pian hänen otsalleen alkoi kertyä valtavia hikikarpaloita, kasvot punehtuivat asteittain, ja lähilinssin reuna alkoi vienosti huurtua.
- Sål. Sål. Sål. Sål. с-о-ль. SÖSSÖSSÖSSÖSSÖSSÅL!
Ulkkis ropelsi puhelintaan kuin riivattu, ja myyjällä näytti olevan tukalammat olot kuin eskimolla helpot housussa Bangkokin helteessä. Hymy oli hyytynyt eikä hän ollut vielä sanonut yhtään mitään. Minä olin kelannut päässäni sata kertaa sata läpi ruskettavat aurinkovoiteet, oluet ja saippuat, mutta mikään ei natsannut yllämme kieppuvaan memeettiseen palapeliin. Olin kuitenkin saanut kaikki ostokseni hihnalle, ja totesin heille myötätuntoisena: Sol.
Tunnelma oli kiristynyt äärimmilleen. Sekä myyjä että ulkkis tuijottivat minua tavalla, joka ei vaikuttanut ystävälliseltä. Tämä oli nyt pakko ratkaista.
Otin aikalisän - suljin silmäni puolentoista sekunnin ajaksi. Tyhjensin mieleni, ja kytkin taivaan ja maan välisen monadilinjan suprajohtavaan tilaan kuten kunnon ihmisen tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä. Ja katso, sieltä se tuli kuin jumalansynnyttäjän ilmestys salaminkirkkaalta taivaalta:
- S U O L A !
Koko kauppa raikasi kun tämä pelastuksen sana manifestoitui huuliltani. Valkeus tuli räjähtämättä, miljoonaan volttiin kasvanut jännite purkaantui hallitusti kotiinsa, olemattomaan. Hetken olimme yhtä - ulkkis, minä ja myyjä, siunatussa helpotuksen tilassa kuten eskimo Bangkokin street food torakka-annoksen jälkeen linkutettuaan majoitusliikkeen mukavuuslaitokseen housut semikuivina.
Myyjä ja ulkkis lähtivät rentoina ja onnellisina kuin vastanaineet suolahyllylle, ja sievä kassaneito pakkasi tuotteeni muovipussiin. Ei haittaa minua lainkaan, että jäi ikuisesti epäselväksi olinko saanut ylleni gurumaisen sädekehän, vai tehtiinkö lisätyösuorite turvallisuusprotokollan sanelemana.
Mikä tässä tarinassa oli sitä Universion puujalkaa? No se, että juuri eilen mietin huolella ja jopa tilitin julkisesti, miten kaikenlaiset pienhankinnat ovat, mitäpä muuta kuin - elämän suola. Ilmiselvästi!
No comments:
Post a Comment