[toim. huom.] Ars longa, vita brevis. Pitkästä perseestä virsi kaunis. Koputetaan puuta ne keillä meistä olisi saumaa päinvastaiseen.
Mie läksin Porttukaliin. En tiedä tarkkaan miksi, enkä varsinkaan minne päin. En olisi edes halunnut lähteä mihinkään sieltä 6-viikkoisen lonkerotaivaan syleilevän pumpulisesta afasiasta, mutta Seppo Tanhua pakotti.
Sattumalta käsiini päätynyt henkilökohtaisen Astrokalenterin koejakso nimittäin painotti, että nyt juuri on tähtikartan mukaan ylivoimaisesti otollisimmat viikot aloittaa uusia hankkeita. Niin ylimaallisen otolliset, ettei vastaava tilaisuus toistu 160 vuoteen. Mutta mun pitää lähteä liikkeelle ja purkaa leirini tai en saa tällä kierroksella mitään. Eli nyt tai vuonna 2179, päätä ite. Portugaliin minun - kuten kuulemma kaikkien - on pitänyt mennä ekaa kertaa jo vuosikausia, joten oliko se nyt kuitenkaan vaikea yhtälö.
En ehtinyt suunnitella matkaa yhtään. Lennot hommasin sentään viikon etukäteen, ja tiesin että JOS saan auton joko vuokrattua tai ostettua paikan päällä niin ei ole hätäpäivää. Tämä oli kuitenkin hyvin epävarmaa, sillä mulla ei ole ollut perinteistä, noh, EU-palkkaorjan normistatusmaksukorttia yli vuosikymmeneen. Miksi, noh, sanotaan vaikka että olen finanssikäytökseltäni - muiden elämäntapojen lailla - erikoisuudentavoittelija. Huom! Tällä ei (tietenkään) ole moraalisen kultivoituneisuuden kanssa mitään korrelaatiota, vaikka moraali ja erilaiset kulttuurinormatiiviin mukautumisen aspektit usein virheellisesti etenkin mediassa yhdistetään.
Tiesin, ettei kiesiä välttis saa jos ei ole kohokuvioitua korttia, kuten kävi kun halusin viedä muinaisen emännän Sveitsiin hevikeikalle nolkytluvun lopulla. Olin tilannut ja maksanut auton etukäteen etherwepistä, mutta lentokentän tiskiltä auto ei irronnutkaan, koska missään mun korteista ei ollut silloin kullitettuja kohokirjaimia. Ei irronnut se maksettu ritsa, eikä miltään muultakaan firmalta mitään toista kuppaista ruoskaa. Ei herunut, vaikka oli juuri silloin sattumoisin sen verran pätäkkää päällä että tarjosin vakuudeksi n. puolet auton verottomasta uusmyyntihinnasta käteisenä. Tarjoukseni evättiin, eikä täyden vuokran etumaksusta palautettu satoshiakaan! Sekös kyrsi. Vain muutama tunti ennen aaamulentoa oltiin saatu muutto uuteen kämppään deadlinea vasten hikisesti hoidettua, joten hermot oli valmiiksi riekaleina. Vaivoin kyettiin onneksi välttämään jokukin turha viranomaisepisodi. Lopputulemana jäi metallimusiikit väliin ja reissu typistyi viiden tähden kylpyläkeikaksi naapurikantonin hermoparantolassa. Sinne onneksi pääsi lähes suoraan julkisilla.
Kohokuvioituja kortteja olen siis varannut sen koommin sortimentin lompakkoon. Ongelmaa ei tällä kertaa ollut. En kuitenkaan varmuuden vuoksi vieläkään uskalla valittaa mistään autonvuokraustiskillä, joten sain erikoisdiilin: Koko Super-relax paketti vain kolminkertainen hinta siihen mitä katoin netistä. Ei silti paha, viikko ylirentoa Pösön piiskausta suunnilleen Öky-Audin Suomen liisaushintoihin. "Muista ajaa tankki tyhjäksi", huikkasi neiti vielä lähtiessä. Se ei häirinnyt vaan miellytti; No refuel kuuluu Goldcarin Super-relax ja Mega-relax paketteihin.
Tiedättehän sen maksimaalisen vapauden tunteen, kun hetken mikään suunnitelma ei sido ja maailma on auki? Hirveä tunne. Mihinkös sitä nyt menis ja miksi. Liikaa optioita, käytä intuitiota. Intuitio on solmussa. Liikkua piti joka tapauksessa Lissabonin aamuruuhkaan ilman mitään mahdollisuutta tutkia sopivaa kohdetta. Sellaisessa henkisessä tyhjiössä ei oikeastaan auta muu kuin ohjata keskikaistalle ja luottaa Yliminään. Yliminä siinä muistuttelemahan, että Sintra-niminen paikka lähimaastossa on kuulemma hieno. Sinne siis suuntimahahan, ohi vuoksehen ja läpi luotehen ruuhkahan.
Yliminä osoitti heti kyntensä! Sintran vetonaula on nimittäin... PENAN PALATSI! Juu Palace of Pena, mitenkään karrikoimatta. Tämähän on sillä tavoin pekuliääristä, että kaikkien hengissä olevien, ja joidenkin meneshtyneidenkin kuusaalaisten mieliin on elävästi käristynyt keskustassa Kuusaantien varressa palvellut Penan Grilli - takaa maistuvat tuotteet! Tämä myyttinen einesravintola muistetaan paitsi takaosastaan reilusti sinapoiduista nakkilihiksistä, erinäisistä insidenteistä itse kunkin nuoruuden varrelta...
Kuten siitä, miten Penaa vastapäätä odoteltiin kerran myöhäisteineinä Kouvolaan menevää kakskytyli kymmenen kiitsaria. Normitapaamme oltiin menossa pe-iltana Kouvolaan Madonnan viereen Harrieriin sekakäyttämään kohtuuhintaista salmaria ja vodkaspriteä. Minä ja Laakso kuten tavallista, tällä kertaa mukanamme oli myös Peikki. No oltii ihan aneissaa siin melkein jonon ekoin kun Leskiin tunki siihe etuilee ja limppas saman tien tahallaa Peikin buutseille. Älässatna! Se ois vetäny meit könii seuraavaks ellei linkku ois ollu just tuloillaa. Ei sinä iltaan tainnu sit pahast käyä, mut Leskiinhän vittuili sit väärälle äijälle myöhemmin ihan aikuseen. Se urputti vissii Drakonin portsarille melkee kokoajan. Yhel kerral poke sit otti tosissaa hikee, haki murhaa lekuu narikast kakskakkosen ja losautti pihal Leskist kolme kertaa naamaa. Niin liitty min ajan Naukion kovin kovis lopult poikakuoroo. Oikeest kusit suu ymmyrkäiseen miettii, harva meist saa nykyaikaan kauniimman lähön. Kotikaupungis saappaat jalas, lempihommis.
Ei mennyt siitä kauaa, kun anniskeluravintola Dragon poltettiin kostoksi ja portsari hirtti itsensä vankilassa. Laakso on ollut vainaa kohta kymmenen vuotta, Penan Grilli muuttanut jonnekin Mylsään, Harrier konkassa aikapäiviä sitten, ja Madonnan tarjonnastakaan ei ole tullut Google-arvosteluita herra ties milloin. Kulkeekohan kiitsari vielä yli kerran viikossa. Mutta mikä on tarinan pointti?
Tietenkin se, että Omnia mutantur: Ajat muuttuvat. Ja että siinä prosessissa kuusaalaiset, kuten muutkin ihmiset jossain määrin, voivat elämässään pärjätä hyvin elleivät kuole ennen sitä. Esimerkit jälkimmäisestä tuli jo, edellisiin voin vilpittömän kiistattomalla hybriksellä tämän tarinan tiimoilta lukea paitsi itseni ja Peikin, etenkin Penan! Tuollaista palatsia ei nimittäin ihan yölöysin jälkeen vasurilla pusata. (Verovapaa se otaksuttavasti on ollut, löytyyhän rosterista vähintään paritusinavuotinen komennus grillibalkanin kriisialueille.) Mitenkään vähättelemättä isäni perustamaa Karilanmaan tuhatneliöistä kuningashuonetta, ja toki minunkin ruokahuoneesta näkyy vastarannalle, mutta kuluu vielä kotva että siivoojamme voi oman tornihuoneensa marmoribideetä sorvatessaan ihastella pinkkien villidelfiinien parittelua oliivipuiden varjossa puutarhalammikossa provinssin toisella laidalla.
Totta kai voidaan huomauttaa, että Penan asema olisi ylöspäin kehittynyt muka pari sataa vuotta aikalinjassa päinvastaiseen suuntaan kuin mitä yleensä ajankulun miellämme. Mutta ei sillä ole ollut meille kuusaalaisille koskaan mitään väliä miten päin menestyksen ajoitukset - menneet tai tulevat - lasketaan!
No comments:
Post a Comment