Minä en tällä haavaa ole mahtunut mustikkaan. Siis sehän on mahtava marja ja superfood on par venäläisen urheilulääketieteen saavutusten kanssa. Mutta minä en ole henkisesti mahtunut. Vaikka mahtuu nykyaikana yksi jos toinenkin mummo. Liian pieniä ja makeita minulle vielä. Katotaan parin viikon päästä, kun pahin imelyys on häipynyt, suutuntuma sopivamman vetinen, ja bisnekset sillä mallilla ettei jokainen poimurin viuhahduksesta tuleva suhina muistuta omantunnon ruoskaa ja sen käskevää kuiskausta "Töihin siitä sijaistoimija!"
Mutnii. Pari viikkoa sitten moottoripurrella tapani mukaan kruisaillessa pitkin korpiteiden rentouttavaa nimismiehenkiharan liplatusta, spottasin parin hehtaarin joutomaan täynnä raakaa hillaa. Siinä kohtaa syntyi päätös, että nuo tulen keräämään! Kas, hillahan (Hjorton Rabarskepsis, latin. vap. suom.) on NIIIIN kaukana jopa Pohjolan luonnon smaragdista, mustikasta.
- "Kerro mulle Lee, mitä lakka on." "
- "No hei dude se on pinoite. Ja khemikali. Ja verpi. Mita muka se muta olisi?"
Lakka, eli hilla, on jalomarja. Se on kuin plasmautunutta kultaa. Sitä ei saa kaupoistakaan kuin sesonkiaikana käsittämättömän korkeaan hintaan. Tämän jälkeen sitä saa pk-seudulta tasan yhden K-marketin pakastelaarista marraskuun alkuun asti 900 gramman ämpäreissä. Jokaisen ämpärillisen hankintaa ennen täytyy käydä tunnin palaveri sijoitusneuvojan kanssa. Sen jälkeen kun pimeän verkon contraband-putiikki Silk road ratsattiin, niin ei ole Bitcoineilla voinut enää ostaa lakkaa. Perustaja sai kaksi elinkautista plus 40 vuotta (tämä ei ole vitsi vaan totta), mm. koska verkkokaupassa myytiin lakkaa (myytiin kyllä, mutta sanaleikki kyseessä).
Sitten kun se loppuu Hy... - HYH HYH KRÖH - K-marketin pakastelaarista, tiedän vain yhden keinon hankkia lakkaa: Uuttamisen Valion juhlatuutista! Tähän en ole lähtenyt. En ikinä oppinut kunnolla kemiaa, joten riskit ovat perheelliselle miehelle liian suuret verrattuna mahdollisiin voittoihin.
Pienenä en koskaan vältellyt hampaiden fluorausta, kun se maistui melkein lakalta. Sen koommin opin, että fluori kerääntyy käpylisäkkeeseen, kalkkeuttaen sitä ja rappeuttaen ihmisen ylempiä henkisiä (mm. telepaattisia) kykyjä. Piti siis siirtyä yksinomaan aitoon tavaraan - ja hoidattaa hammashoitajafetisismi jossain muualla, kuin hammashoitajalla. Mutta sitä lakkaa sai, voi niin harvoin! Hyvän matkaa viidennelle kymmenkierrokselle piti elostella, kunnes koitti tämä mahdollisuus josta nyt teille kerron.
Äskettäin siis tuli aika palata suolle. Into pinkeänä erilaiset purnukat ojossa kirmasin pöheikköön, mutta pettymys oli karvas;
Ei saata.. nehän on syöty!!! Mie en kyl ala mitää. Jaa-a, taijankii sit tästä lähtee kämpille juomaa kaljaa.
Paikkaan oli selvästi tallottu muutaman metrin välein kulkuväylät. Maanomistajat varmaan ovat saaneet värvättyä thaikkuarmeijan jyräämään koko suon; suopursujen seassa ei näkynyt kuin muutama olmin imeskelemä kakkoslaadun lakka. Sen sijaan Maariankännykän viimeisintä mallia ja jotain tympeää, tonnin kilolta maksavaa kihokkimadonlakkia oli koko neva täynnä.
Sain kuitenkin mieleni maltettua, ja aloin poimia marjojen rippeitä. Ehkä näistä jämistä pohjapeiton saa... puuron päälle. Pitäskö lähteä pohjoseen hakemaan lakkaa saman tien, kun Keski-Suomessa varmaan raidataan kaikki lakkasuot tälleen. Jatkoin poimimista, kieltämättä alla päin miettien syntyjä syviä, kunnes päätin katsoa vähän sivummalle.
Sivummalla kosteikoissa, kaatojen alla ja paikoissa jotka näyttävät vastenmielisemmiltä tutkia kuin helppokulkuinen perussuo, alkoi marjaa löytyä. Siellä sun täällä oli kokonainen ehjä lakka, ja aina edellisen poimittua näkyi seuraava... ja seuraavaa... ja välillä kunnon mätäs.
Pian oli selvää, että litran kotelo tulee kuin tuleekin täyttymään. Tämä varmuus oli game changer, saman tien käpyrauhasen alentunut fluoritaso mahdollisti Yliminän puuttumisen peliin. Minulle nopeasti valkeni, että tämän marjastussession kautta sain vertauskuvallisia vastauksia epäröinteihin, joita minulla elämässä on aktiivisena. Ryhdyin siis kanavoimaan maailmankaikkeuden geneerisiä totuuksia lakkamaahiskuninkaan valtakunnansuon energeettisten kytköspilarien kautta. Näistä totuuksista muotoutui kolme opetusta, jotka ovat:
1. ANTAUDU JA LUOVU. ÄLÄ LUOVUTA.
2. KULJE OMAA AINUTLAATUISTA POLKUASI
3. YLEISTÄ PERIAATTEITA, ÄLÄ YKSITTÄISTAPAUKSIA
- "Jätkä pyörii kuin vanha pieru marjassa ja kehittää jotain shallahia lillukanvarsista! Eiköhän sijaistoimijan kannattaisi mennä mielummin töihin!" lausahti tässä vaiheessa omantunnon ruoska suoraan korvien välissä, kun poimurin suhinaa ei ollut käytettävissä.
Tosiaan kehitän ja suositan muillekin. Töissä joista ei saa rahaa, on aivan oma hohtonsa!
Ensimmäinen opetus oli jälleen kerran: Sen saat mistä luovut. Siis asiat joita kovasti tahtoo, niiden tahtomisesta pitää tahdottuaan luopua (muttei luovuttaa), sitten ne vasta tulevat. Mahtava periaate, toimii joka alalla joka kerta! Olen todistanut tämän lukemattomia kertoja pienissä ja etenkin suurissa elämän käänteissä, sekä täysin tiedostaen että vasta myöhemmin tajuten kyseisen mekanismin. Helpommin kaavailtu kuin tehty, luopua ilman luovuttamista. Luopuminen sisältää väistämättä pettymyksen. Tämä on pakollinen tunnehinta siitä, että toivomansa asian tulee saamaan. Kaava on erittäin hienovarainen. Sen tavoittaa parhaiten jonkun kiertotien kautta, ikään kuin vahingossa. Minulla se lakkasuolla onnistui, kun petyin näennäisesti huonoon saantiin ja hyväksyin mukapakon edessä kovin heikon tehokkuuden, Pidin asiaa niin tärkeänä että tyydyin suunniteltua työläämpään rippeiden keräämiseen ja vähempään saaliseen. Eli en luovuttanut, mutta luovuin tavoitteen toteutumisesta sillä tavoin kun olin sen kuvitellut.
Valtaväylällä kulkeminen on helppoa. Se ei vaadi erityistä rohkeutta, ei henkistä taipumista, ei epämukavuutta ja epävarmuutta. Tulos on usein sen mukainen. Perus. Kun haluat enemmän, et voi olla perus.
Lakkasuon esimerkkiin tämä periaate ei ole vaikeaa yhdistää. Marjat löytyivät sieltä, mistä muut eivät olleet niitä poimineet. Näin se on elämässä aina. Jos haluat jotain, jota muut eivät ole ottaneet, älä kulje siitä mistä he ovat kulkeneet.
Täysin uusia asioita ei tietysti koko ajan pysty keksimään. Ei välttämättä kriittiistä ole, että tehtävän asian viitekehys olisi kokonaan uusi. Tärkeää on, että asiat tekee omalla tavallaan. (Vielä tätäkin tärkeämpää toki on, että tekee asian, eikä vain suunnittele tekevänsä).
Melkoisella varmuudella Maailmankaikkeuden olennaisin toiminto on uuden synnyttäminen, ainutlaatuisuuden ja variaation kaitseminen, kontrastien ylläpito. Eli LUOMINEN. Olemassaolo perustuu LUOMISEEN ja LUOJAAN - jonka identiteetistä meidän ei tarvitse debatoida silloin kun huomataan että ainakin yksi LUOJA olet SINÄ. Kun luot uutta, täsmäydyt olemuksellasi samaan suuntaan kuin Universion tapahtumien virta, jota ajaksi kutsutaan. Asiat lutviutuvat silloin sujuvammin kuin vasta- tai sivuvirtaan.
Kolmas opetus pureutuu modernin yhteiskunnan yhteen ärsyttävimmistä valeperiaatteista. Sanotaan, ettei saa yleistää. Mutta tämä oksymoronistinen mukajalo neuvo sisältääkin itsessään yleistyksen! Se pätee vain yhdelle pienelle alueelle. Se, millä tasolla ei oikeasti luonnonlakien hallinnoimana kannata yleistää, on hyvin rajattu (joskin vallalla yhteiskunnassa ja vuorovaikutuksen yleisessä imagossa). Kun taas se taso, millä täytyy yleistää, on hyvin laaja.
Toimivat periaatteet nimenomaan ovat yleistyksiä.
Jokainen tilanne ja jokainen henkilö on uniikki ja sellaisenaan yleistämiseen taipumaton. Massaskaalassa kuitenkin, tilanteita hallitsevat taustalla yleiset periaatteet joita tilanteiden eteneminen noudattaa. Henkilöiden ja tilanteiden eteneminen noudattaa myös massaskaalassa yleistämiseen yllyttäviä luonnollisia taipuvaisuuksia.
Poikkeamat häviävät massan mereen tai ne kompensoituvat poikkeamilla vastakkaiseen suuntaan. Tasapaino säilyy, koska suurten lukujen lakia, eli todennäköisyyden luonnonlakia, ei voi rikkoa. Mikä aiheuttaa sen ettei voi ja asiat yleistyvät laeiksi ja periaatteiksi, on kysymys erikseen. Siihen kysymykseen voi toki heittää sellaisen kiintoisan näkökulman, että lait ja niiden valvonta on periaatteellisesti aina - kun asiaa metatutkitaan - tietoisen toimijan tiedostamisen alaista touhua. Paitsiko luonnonlait? Epäilen, että luonnonlakien mukaitsenäisyys tietoisen olennon hallinnasta rikkoisi luonnonlakeja!
Erityisen tärkeää kuitenkin on, ettei yleistettäisi, että kaikki fluoripinnoitteen makuinen surkastuttaisi henkisiä kykyjä. Jos olisin yleistänyt ja sen takia karttanut lakkoja niiden miellyttävästä aromista huolimatta, en olisi löytänyt hillasuolta tätä nimenomaista periaatetta, enkä tietenkään herkkuja!
No comments:
Post a Comment