CHA CHA CHA

Vasta tänään tajusin jotain elämästä. Nimittäin, että Käärijän laulussaan viljelemä "niinku" ei olekaan naljailua täytesanoja viljeleville jurrisönköttäjille. Kuukausia olin biisin kuullessa mehustanut, että camp-huumorin ja ajan pinnallisen hengen täydellinen risteytys on oivaltavasti kuorrutettu vielä jopa ärsyttävyyteen asti toistetulla, maamme ylivoimaisesti suosituimmalla täytesanalla. Mutta eihän se olekaan noin, vaati nöyrtymistä oman älyllisen vajavuuden ja samalla esittävän taiteen huumorin rajojen tullessa vastaan huomata, ettei kyse ole täytesanoista. Tuo populaaritaiteiden monilahjakkuus haluaa aidosti olla niinku - siis kuten, Cha cha cha!

 

 

Olkoonkin, että euroviisut menevät vuosi vuodelta yhä härskimmiksi hapatus- ja aivopesupippaloiksi räikein poliittisin kannanotoin totaalisen vääristyneessä organisaatioasetelmassa. Euroopan muka-riippumattomat julkisen palvelun vaikutuvaltaisimmat instanssit, kansalliset yleisradiot, yhdistävät voimansa ja järjestävät näennäisesti iloisen, vapautta, tasa-arvoa jne. edustavan mutta piilomädätystä pursuavan mahtipontisen narratiivin, jonka sisältöä ei enää edes yritetä naamioida neutraaliksi. Niin silti, tai varmaan juuri siksi, Suomen edustajan viaton meuhkaaminen tarttuvalla musiikkityylillä ja laserin lailla fokusoidun, toisaalta debiilin mutta tavallaan nerokkaan sanoituksen kehyksissä on priimaa kapinaa. Surrealistiset vastuullisuusagendaa edistämään maskeeratut visuaaliset, deliriumia eli juoppohulluutta ajoittain tavoittelevat manööverit tähän päälle, jo on saatu Euroopan trendiskene myönteisellä tavalla hilpeään hiprakkaan.

Kyllä kelpaa eeppistä sotapropagandaa ja toinen toistaan pimeämpiä biisejä katsella pari tuntia, kun pääesiintyjä on niin suloisenkaheli suomalainen, että hän viinan juomisen kiistämättömistä eduista (ja siis, psyykkisestä emansipaatiosta ensisijaisesti tietenkin) laulamalla murskaa tuon synkän aivopesun bakkanaalit vasurilla, kunhan sen antaa täysillä tehdä niin!

Liekö vaikutusta sillä, että olen itsekin aikoinaan kuulunut älylliseen eliittiin eli pottakampaus-klubiin: mutta on laskettava muurit ja myönnettävä, että tämä kujahtanut meemi on hullaannuttanut minutkin käsittämättömästi. Täksi illaksi unohdetaan henkisten periaatteiden analyysit, metafysiikka ja korkeakulttuurin kultivointi. Pina Colada -ainekset on kylmenemässä ja taidelinnan hienostunut atmosfääri muuttuu monimetrisen videoseinän avulla kreisibailaamisen mekaksi ainakin kolmen minuutin ajan! Sitä ennen tietysti harjoitellaan vielä vähän salaa Käärijä-liikkeitä ja etsitään kuumeisesti jotain vihreää päälle...

Valo todella tulee pohjolasta, se on vihreä valo! HÄSTI MÄNGIB ROHELISE TULEGA - hyvin pelaa vihreällä valolla, kuten virolainen ystäväperhe 90-luvulla myhäili pakatessaan kannettavan stereosarjan tahdissa Ladan peräkonttia kuutiometrillä Suomesta ostettua elektroniikkaa.