MIEHEKÄS 103-VUOTIAS ITSENÄISYYS

 
Kirkkaana mielessä on säilynyt se äijämäinen fiilis, kun vuonna -07 olin omin käsin saanut vaihdettua Passatin vetonivelen. Mukava tunne, kehityksen keihäännokassa tehtyihin tietokonehommiin verrattuna alkukantaisen ylväs sellainen, josta sen koommin on hetkittäin saanut kokea vilahduksia enenevissä määrin.

Yhtä paljon vallinneeseen tilanteeseen verrattuna tunneskaalan ylärekisterissä sijainneeseen äijähommaan tuli kuitenkin venyttyä vasta tänään.  Parkkerattuani parin tonnin painoisen ja 3500 kilon vetokyvyllä varustetun Ford Rangerin 17-tonnisen kauhakuormaajan viereen 50-metrisen vuoren laelle, nostin paksista päivän työkalun kaksimetrisen kaivannon reunalle. 20-kiloinen polttomoottorileikkuri, jossa halkaisijaltaan 35 senttimetrin timanttilaikka. Jumalauta, että on raaka vehje. Onkohan tällaista rälläkkää pidellyt Schwartzeneggerikään voimansa huipulla!

Montusta oli jo onneksi poistettu 100 kuutiota louhetta, joten pääsin 60 kiloa kannattelevissa kelluntahousuissani puolimetrisen ojan reunalle lähes esteettä. Tankattuani rälläkän puolen litran tankin täyteen 2-prosenttista alkylaattibensiiniä, pääsin paljain sormin yhyttämään jäähdytysletkun sirkkelin teräjäähdyttimeen, 90-metrisestä porakaivosta 4-asteista vettä, jotta 1500 kierrosta minuutissa pyörivä terä ei kuumene yli 400 asteeseen ja leikkaa graniittiin kiinni.

Ei taipunut vuori 30 kilolla dynamiittia, taipuukohan nyt. Omistaja jalkautuneena, timanttilaikka vastaan vuori. Yksi vastaan yksi - taipuuko miljoonavuotinen vuori nyt sen yhden salaojan verran, vai nöyrtyykö mies. Se vielä nähdään.

6 painallusta primerilla ja muutama 300 Newtonmetrin vetäisy, niin alkoi sellainen pärinä että HD-jätkillä olisi lasnaollessaan välittömästi löysät lahkeessa. Ei muuta kuin laikka kiinni Vuoren niskaan ja kipinät tulille, kuraveden majesteetillisesti pärskyessä, kivipölyn ja savun pöllytessä kuin Tali-Ihantalan parhaissa keskityksissä.

Siinä pöhinässä tuli mieleen toteamus, että varmaan se suomalainen mies nykyään kasvaa oikeaksi äijäksi - jos yleensä kasvaa - usein 40-50 ikävuoden välillä.

Äijäksi kasvamisessa tietysti on olennaista itsenäisyys; Omat päätökset, omat teot, joita kukaan ei päsmäröi. Silloin kun kukaan ei halua päsmäröidä ja päättää sinun puolesta, vaikka kuinka kaivaisit ympäriinsä ja pinseteillä ja sokeripalalla houkuttelisit esiin tähän soveltuvaa tyyppiä, on viimeistään tullut aika kasvaa äijäksi.

Kerrostunut kvartsiitti on uskomattoman sinnikästä, liuske liuskeelta joutuu murentamaan. Tunti- ja jopa päivätolkulla, koska IT-konekivääriin verrattavissa olevaa mörssäriä ei jaksa keskihöyhensarjan IT-yrit-äijä operoida kuin 7 minuuttia kerrallaan. Tämä on niitä harvoja hetkiä, kun konkreettisesti tajuaa miksi salilla kannattaisi käydä yli 5 kertaa vuodessa! Kumpiko tässä nyt sitten lopulta taittuu:

- Vuori vai Mies -

Jää nähtäväksi. Kumpi tahansa, ei hänen uhrinsa ole turha.

... Kuten ei ollut niidenkään miesten uhri, jotka taipuivat 1939-1944, ja 1918. Sekä lukuisina aiempina vuosina, kun Suomen ja suomalaisuuden olemassaolo vaati toimenpiteitä. Naisten, lasten ja eläinten osuutta unohtamatta, mutta nyt puhutaan miehistä. Naiset, lapset, eläimet ja muut eivät ole miehiä, vaikka nykyään moni niin itselleen haluaa uskotella.

Näiden esi-isiemme uhrivalmius ylitti kyselemättä kiven, jään ja tulen asettamat vastukset, jotta jälkipolvet - ME - voisimme elää vapaina, tai yleensäkään olla olemassa. Sen tähden he ovat esi-isiämme, joista viimeinen kollektiiviseen itsenäisyystaisteluun fyysisesti osallistunut saattaa olla jonkun tätä lukevan vielä elossa oleva isoisä.

"Kovat ajat luovat vahvoja miehiä. Vahvat miehet luovat hyviä aikoja. Hyvät ajat luovat heikkoja miehiä. Heikot miehet luovat kovia aikoja."
 
Tämä sykli on toistunut tuhansia vuosia, eikä loppua näy. Missä kohtaa sykliä nyt olemme? Ikävä kyllä, kliimaksipisteen ikävämmällä puolen. Kuinka kaukana? Sanoisin valistuneen arvioni, että kolmannen lauseen loppupuoliskolla.


Vahvaksi mieheksi, eli äijäksi, ei voi kasvaa kuin vastoinkäymisten kautta ja haasteisiin tarttumalla. Käytännössähän se menee niin, että ellei mies järjestä itselleen positiivisia haasteita ja tartu niihin, olemassaolo järjestää negatiiviselta tuntuvia vastoinkäymisiä, joihin on pakko tarttua. Yllä esitetylle globaalille syklille on tehtävissä jotain vain miehistymällä omaehtoisesti etukäteen - ENNEN maksimaalisia kollektiivisia vastoinkäymisiä, joita kohden olemme suomalaisena sivilisaationa jälleen kerran ääntä nopeammin (!) syöksymässä.

Minä mietin tänään ja huomenna vielä vähän tarkemmin, mitä itsenäisyys on, nyt kun tänä päivänä voimme sitä edelleen yli 100 vuoden jälkeen juhlia. Onko se / olisiko korkea aika sen olla omaa, itse henkilökohtaisesti tehtyä, ylläpidettyä ja ennakoitua, vai joidenkin urheiden muiden järjestämää, itsenstäänselvästi lahjana meille tullutta, muiden kuin minun ylläpitämää.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää vuonna 2020 kaikille suomalaisille!