VESIMIEHEN AIKALINJAN PLANETAARINEN AKTIVAATIO

JOULUNTÄHTI 21.12.2020 20:20

Niin paljon asiaa, NIIN vähän tilaa ja aikaa. Onneksi maallikkosaarnoja tarvii vain harvoin toimittaa tekstiviestitse! 160 merkin sijaan yritetään tiivistää 1600 sanaan. Oikaistaan perusteluissa, jotta jaksat lukea. Jutun lopussa on tärkeä kutsu. On siellä kevennyskin! Mutta sitä ennen hetki heviä.

Sinä tiedät, ettei mikää ole pysyvää. Inhimillisestä näkökulmasta pysyvänä pidetty tähtitaivaskin muuttuu jöösisti koko ajan. Suorastaan järkytyin lukiessani, että 2000 vuoden kuluttua nykyinen Stella Polaris  ei ole enää Pohjantähtemme. Se on silloin Gamma Cephei.

Pienet ja suuret muutokset etenevät sykleissä. Pyörähdyksissä, kuten mm. autonrenkaat ja tanssi. Toisiaan seuraavissa pyörähdyksissä on paljon samaa kuin edellisissä, mutta etenkin niissä on jotain uutta.

Tähtitaivaan syklejä hallitsee Annus Magnus, Suuri Vuosi. Tähtivuosi eli päiväntasaajien prekessio. Se  tarkoittaa 25772 vuoden ajanjaksoa, jona eteläinen ja pohjoinen taivaannapa tekevät maapallolta katsoen täyden kierroksen tähtitaivaan muodostaman taustan suhteen.  26000 vuoden kuluttua Polaris on taas palannut napatähdeksemme.

Diagram: Steven Sanders

 

Ihmisten elämäkin koostuu sykleistä. Ihmisen henkilökohtaiset ja yhteiskuntien kehityksen kulttuurissosiaaliset syklit ovat tietenkin kategorisesti erilaisia sekä keskenään, että taivaankappaleiden fyysisiin sykleihin verrattuna. Syklejä yhtä kaikki.

Sekulaariset, pitkät syklit eivät vaihdu sattumanvaraisesti. Historia toistaa taianomaisesti itseään, näyttäytyäkseen joka kierroksella hieman erilaisin, pohjimmiltaan samankaltaisin ilmiöin.

Kuten maapallonkin vuosi, tähtivuosi on jaettu 12 lyhyempään jaksoon. Ihmisen keksimästä kuukausijaosta poiketen tähtivuoden jako ei ole keinotekoinen. Se perustuu auringon sijaintiin 12 eri tähtimerkissä kevätpäivän tasauksen aikaan, ollen yhdessä merkissä keskimäärin 2160 maapallon vuotta kerrallaan. Koska tähtimerkkien rajat ovat vain avaruuteen piirretty viiva, muutos kaudesta toiseen ei ole äkkinäinen, vaan satojen vuosien janalla liukuva.

 

Ajanjaksosta toiseen siirtyminen maapallon napa-akselin kiertyessä hyrrän lailla on tähtitieteellinen fakta, riippumatta kenenkään uskomuksista ja näkemyksistä. Maailmankatsomuksellista tulkinnanvaraa jää vasta astrologisiin johtopäätelmiin, siihen että uuden kauden kunnolla kikattua ineen, vanhan aikakauden voidaan nähdä selkeästi poistuneen kuvioista - de facto taivaankannella, in vivo maapallomme inhimillisissä tapahtumissa.

Tähän taikauskoiseen lässytykseen täytyy nyt saada vähän munaa! Sanotaanpa ikävästi; Sellainen ajattelu, että taivaankappaleiden liikkeet ohjailisivat ihmiselämiä ja maanpäällisiä tapahtumia yksityiskohtaisesti, on aika naiivia. Helposti hieman vähä-älyistä.

Yleinen harhakuva on, että astrologia, tähtimerkkien ominaisuudet, horoskoopit ja muu hassutus perustuu juuri tuohon humbuugiin. Kuinka ollakaan, ei perustu. Siksi astrologia usein... BÄM! TODELLA TOIMII.

Mihin se sitten perustuu? Syklien tuntemiseen ja sen tunnistamiseen, että universumi on yksi valtava sisäkkäinen fraktaali. Syklit toistavat itseään ja toisiaan galaktisesta mittakaavasta kvanttitasolle. Muodot ja patternit monistuvat ja kehittyvät evolutiivisesti sfäärien välillä, lukemattomia kertoja faasista toiseen.

Valtameri on vesilasissa, äärettömyys hiekanjyvässä, ikuisuus hetkessä. Tätä eri tasojen dynaamista keskinäistä heijastetta kutsun korrespondenssiksi, vastaavuudeksi. Vastaavussuhteeseen kuuluvat tasot liikkuvat samaan tahtiin, vaikkeivät ole syy-seuraussuhteessa keskenään.

Tätä vastaavuutta ollaan sitten divinoitu seuraamalla planeettojen liikkeitä, tuijottamalla kristallipalloa, mustaa peiliä, tulen liekkien satunnaisuutta, pilvien muotoja, kalan sisälmyksiä, tv:n analogista valkokohinaa. Selvänäkökeinojen rajana ei ole edes mielikuvitus, sillä symbolisista vastaavuuksista tulee useimmille ihmisille tahtomattakin; synkronistisia merkkejä, outoja sattumuksia.

Niin kuin ihminen osaa luonnostaan vaistomaisesti tyydyttää erilaisia lihallisia tarpeitaan, on hän aikojen alusta ollut kykenevä ketterästi siirtämään näkemystään mittakaavasta toiseen ja huomaamaan eri tasojen yhteneväisyyksiä. Vaatii erinomaisen akateemisesti turtunutta puusilmää kieltää, etteikö tämä taito ja sen kautta rakennettu psyykkinen kudelma olisi epigeneettisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle, valtavasti kehittyen ja kiteytyen joka askeleella (poislukien voimakkaan tukahduttamisen aikakaudet - kuten viimeinen satavuotinen).

Vastaavuuksien olemassaolosta on näin tullut jo kauan sitten osa kulttuurimme näkymätöntä, rakenteellisesti olennaista kehikkoa. Vaikka vastaavuudet olisivat alun perin olleet heikkoja tai olemattomia, emme ole pelkästään oppineet tulkitsemaan niitä. Olemme varsinkin vahvistaneet niitä ja tiedostamattomasti rakentaneet yhteisöjemme toimintaan monimutkaisia korrespondensseja lukuisiin ylempiin ja alempiin tasoihin. Systeemien välisten yhteyksien - memeettisten virtausten - voidaankin nähdä olevan emergentti ilmiö. Sen ilmiön elinvoimalle me ihmiset olemme suhteellisen suuren kognitiivisen kapasiteettimme myötä loistava välikappale.

 

On yhdentekevää tässä kohdin, millä mekanismilla ylisukupolviset memeettiset virtaukset horisontaalisesti elonkentän sisällä leviävät. Feromoneitse, mikroilmeillä, alitajuisilla sanavalinnoilla, telepaattisesti, tachyon-alkeishiukkaisilla ajan suunnasta välittämättä, se ja sama. Tiede ei sellaista nykyisellään halua eikä pysty selittämään. Tästä huolimatta ne etenevät ja valtaavat viraalisesti lähes kaikki yhteiskunnan jäsenet - samaan tapaan kuin nykykulttuuriimme salamannopeasti iskenyt testaus- ja maskihysteria. Voimme väistää ja piiloutua näitä trendeiltä aikansa, olla välittämättä niistä, kunnes asia rynnii kotiovestamme sisään ja uhkaa alistaa meidät. Silloin meidän on pakko kohdata se.

Memeettisessä emergenssissä ja typeryysepidemiassa kun on sekin keskinäinen samankaltaisuus, että ne ovat yksittäistä ihmistä suurempien voimien alkuunpanemia. Kuitenkin niissä on se olennainen ero, että toisen sisältö perustuu valheeseen, toinen on luonnonlaki. Ajankohtaisena ajatusleikkinä - valheen ja henkisen luonnonlain kohdatessa, kumpaa mieluiten syleilisit?

Nyt kun tähtitaivaamme on parisen sataa vuotta ollut siirtymässä EAA. alkaneesta Kalojen ajasta 3. vuosituhannen Vesimiehen aikaan, ilmapiirin muutos alkaa pikkuhiljaa näkyä. Kalojen ajan teemoja ovat olleet yhteyden etsiminen itseään suurempaan, hyvän ja pahan - taivaan ja helvetin käsitteellistäminen, sosiaaliset hierarkiat, autoritääristen yhteiskuntajärjestelmien kehittyminen ja kontrollin keskittyminen. Materialismin nousu, rahan valta, itse luodun arvon luovutus muualle kuponkeja vastaan (pankit), monoteismi, uskomusjärjestelmien etabloituminen, ja viimein näiden kautta synnytetty auktoriteettia palvova yleisen kalamainen parveilu.

Vesimiehen ajalle ominaisia periaatteita ovat mm. vapaus, edistys, yksilöllinen ja kollektiivinen rajoittamattomuus, veljeys, yhteistyö, uusien sfäärien löytäminen, uniikkiuden kultivointi sekä riippumattomuus. Hyvin vesimiesmäisiä saavutuksia ja tapahtumia ovat jo olleet avaruuden valloitus, teknologian avulla saavutettu riippumattomuus fyysisestä työstä, vapaan tiedon internet, aidon digiarvon keksiminen (kryptovaluutat), yksilönvapaus valita ja luoda itselleen aivan kaikki, jopa luonnon määrittämän sukupuolioletuksen rajoittamatta. Ja olemme vasta ajan aamun kajossa!

Vanha ei kuitenkaan kuole taistelematta. Teknisen ja älyllisen singulariteetin väistämättä lähentyessä sinetöimään Uuden, käsittämättömän aikakauden alkamisen, Kalojen ajan negatiiviset periaatteet ovat käyneet kätyreidensä välityksellä viimeiseen taistoon. Samanaikaisesti ylvään scifi-Eedenin ylenpalttisuuden häämöttäessä jo horisontissa, vanha saasta kiskoo meitä aina hanakammin entistä syvemmälle liejuun. Entrooppinen ja organisoitunut prinsiippi polarisoituvat äärimmilleen. Yllämme leijuu valtavia, silmissä eskaloituvia uhkia. Utopian sijasta olemmekin luisumassa hirvittävään dystopiaan, jossa Matrix-elokuvan lailla olemme fyysisesti alistetut globaalin tekoälyn energianlähteeksi, haaskaten elämämme ankarasti luvitetussa virtuaalitodellisuusharhassa. Tämä viihteen hunnussa ennalta ilmoitettu tilanne ei ole satua, vaan inhorealistinen ennuste Orwellin 1984:n lailla. Matka sinänsä käden ulottuvilla olevaan paratiisiin näyttää käytännössä hyvin vaikealta, ajoin mahdottomalta.

Jos Tähtivuosi vertauskuvallisesti olisi meidän Maya-näytelmämme esiintymislava, ei merkkiaikakauden muutos ole oikeastaan muuta kuin lavasteiden vaihto. Tällaisessa breikissä voimme ehkä katsoa, minkälaista soundia koko Homo Sapiens -teatterin orkesterilla, korrespondenssilla on draaman kaareen tarjottavana.

Juuri nyt hieman pienemmässä taivaallisessa skaalassa meneillään oleva Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio on merkittävä astronominen tapahtuma, joka toistuu parin kymmenen vuoden välein. Tällä kertaa konjunktio on voimakas, sillä aurinkokunnan kahden suurimman planeetan radat leikkavat toisensa harvinaisen läheltä. Maasta katsoen taivaankappaleet käytännössä yhtyvät. Konjunktio näkyy tällä kertaa Vesimiehen tähtikuvion alueella - vastaavaa kävi viimeksi vuonna 1226.

 

Konjunktio on käynnissä lähes koko joulukuun ajan, mutta voimakkaimillaan se on talvipäivän seisauksena 21.12.2020 hieman auringonlaskun jälkeen. Samanlaisen ilmiön eli Jupiterin ja Saturnuksen kolmiviikkoisen konjunktion on päätelty muodostaneen Beetlehemin "tähden", jonka opastamana kolme viisasta miestä Tarinan mukaan suunnisti sivilisaatiomme yhden merkkihenkilön - Jeesus-lapsen luo, juurikin Kalojen aikakauden alkaessa pari tuhatta vuotta sitten.

Näetkö vastaavuuksia? Erityisiä toistuvuuksia, mitään mystistä? On vielä muuta.

Planetaarisessa konjunktiossa on vertauskuvallisesti kysymys "planeettojen sodasta". Tämänkertainen taistelo on astrologisesti erityisen voimakas. Jupiterin ja Saturnuksen eteeriset olemukset ovat kaikkein vahvimmat ääripäät, toistensa vastakohdat. Jupiter edustaa suurimpana planeettana laajentumisen voimaa, lujaa kehitystä, näkemysten avartumista, optimismia, hyvyyttä, huomaavaisuutta, eteen päin menoa ja lojaalisuutta.

Saturnus on karman ja rajoittuneisuuden planeetta. Sen energioita ovat jäykkyys, pettymys, autoritäärisyys, ankaruus, kärsimys, ahneus, sorto, hidastuminen ja köyhyys. Sitä ei suotta pidetä pahansuopana taivaankappaleena, joskin sen ominaisuudet voidaan mieltää opettavaksi, kuten kaikki ikävät vaikuttimet.

On metafyysisesti häikäisevää, kuinka galaktisen mittakaavan symboliikkaa tähän tapahtumaan on päässyt latautumaan. Sen merkitys korostuu suuresti vesimiehen merkin isännöimänä sitä tänä maailmanaikana. Jupiterin ja Saturnuksen sota heijastaa korrespondentin kautta tilannetta, jossa me ihmiskuntana ja yksilöinä juuri näinä kuukausina olemme;  Uuden ja hyvän äärellä, mutta vanhan ja mädäntyvän sitomana.

SPOILER: Jupiter tulee kirkkaampana ja ylemmällä radalla tämän kahakan voittamaan. Helpottavaa, eikö. Sikäli kun sodassa on voittajia - myös planetaarisessa sodassa energiat kuitenkin käytetään lähes loppuun ja aikaa menee jokunen vuosi hiilautumiseen.

Jotta juttu ei olisi liian helppo, heijastuvat näin vahvat korrespondentit useimpien elämään, tahtoi tai ei. Tämä tarkoittaa, että valintoja ja hankalia päätöksiä täytyy tehdä jokaisen henkilökohtaisesti. Me kohtaamme näinä aikoina edessämme vaikeita, elämää määrittäviä pohdintoja. Nyt emme voi enää lykätä niiden käsittelyä, sillä se mitä valitsemme, lukittuu väkevien energioiden takia pitkäksi aikaa - ehkä lopullisesti. Valitsemmeko helpomman oloisen, mutta sisimmässämme vääräksi tietämämme taannuttavan vaihtoehdon Saturnuksen kädestä? Vai otammeko itseämme niskasta ja päätämme itsenäisesti luovia Jupiterin - voittajan - viitoittamana eteen päin.

Vaikka Jouluntähti paistaa, toisaalta tämä on meidän synkin hetkemme. Se on paitsi vuoden pimein päivä, on se synkkä siksi, että olemme aallonpohjassa, tietämättä mitä tuleman pitää. Ellemme halua tuhoutua tai taantua, ainoa vaihtoehtomme on hylätä turvallinen vanhan roikottaminen ja ottaa uljaasti askel uuteen tuntemattomaan.

Edistys vs. taantumus. Sielu vs. ego. Jumaluus vs. koneisto. Terveys vs. rappeutuminen. Itsenäisyys vs. riippuvaisuus. No sinä ymmärrät, mistä on kysymys.

Päättämättömyys on pahe, se on sitä erityisesti nyt. Ellet käsittele asioitasi - jotka todella ovat tulossa ovellesi vaikka vielä ehkä luet niistä vain lehdestä - ne luisuvat tällaisena aikana todennäköisimmin saturnusmaiseen kierteeseen. Lukuisat ihmiset tulevat ymmärrettävästi valitsemaan laiskan, helpommalta tuntuvan reitin. Tämä olkoon heidän vapautensa, Saturnuksen karma ja pitkä oppi. Mitä päätöksiä ikinä meidän tarvitseekaan tehdä, ne kannattaa tehdä nyt joulukuun aikana, kun olosuhteet todella suosivat rohkeaa.

Varmasti on niin, että meitä yhteisönä kohtaavat koettelemukset ja vaikeat ajat eivät ole kunnolla vielä edes alkaneet. Tekemällä nyt valinnan henkisestä edistymisestä, voimme kuitenkin laukaista positiivisen syklin rakentumisen alitajunnassamme. Siihen voi nojata vaikeuksien keskellä, sen vääntäen vahvasti eteen päin murentaen esteitä sisältä käsin. Nouseva pimeys samalla laimentuu kiihtyvällä vauhdilla, kunnes päättäväisyytemme tulee lopulta viemään läpimurtoon. Tukalat kasvukivut haihtuvat lähivuosina ja pimeän uhka väistyy, kun vertauskuvallisesti Jupiterin vanavedessä seilaamme kohti vahventuvaa Vesimiehen aikaa.

Ystävä. Liity kanssani muutaman minuutin tietoiseen katselmukseen talvipäivän seisauksena 21.12.2020 klo 20.20.

Rauhoita mielesi ja käännä tajuntasi sisään päin. Hengitä syvään pari kertaa ja fiilistele rennosti myönteisten kehityskulkujen – konkreettisten tai abstraktien – nostatattamia tunteita. Jos haluat kokeilla, voit visualisoida voimakkaan valkea-violetin valopilarin pään laelta ylös päin. Tunnustele korrespondenssivirtauksia, niiden placeboa, tai ei-mitään. Hymyile! Lunaatikot ovat autuaita.

Tätä seuraavina päivinä tee hyviä päätöksiä isoissa asioissa. Aikaa on hyvin niin kauan kun Jouluntähti loistaa auringon laskiessa.

Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa aikovat samoihin aikoihin paitsi seurata visuaalista näytelmää eteläisellä taivaalla, käyttää psyykkisesti väkevän tilaisuuden rituaalinomaisesti hyväkseen lukitakseen positiivisen aikalinjan itselleen ja ihmiskunnalle kokonaisuutena.

Rituaalimaisen, oman tai yhteisen psyykkisen fokuksen avulla vaikuttaminen tapahtumiin on tieteellinen tosiasia. Aikalinjan aktivointi tarkoittaa itsesuggestiota, käytetyillä termeillä ei ole väliä. Niin kauas meidät on vedetty ytimestämme, että tällainen rukoilu kuulostaa monesta naurettavalta. Sitä enemmän, vaikket ottaisi vakavasti riviäkään tästä kirjoitelmasta, hetken pysähtymisestä tuohon aikaan kanssani on varmasti hyötyä.

Tämän koko korniuden kuittaamiseen on saatavilla toki vapaalippu: Jos sinulla on galaktoosi-intoleranssi. Vesimiehen merkkiä hallitseva planeetta on Ur anus. Se tarkoittaa, ettet välttämättä saisi koko hössötyksestä muuta kuin maailmavaivoja!