Minne hävinnyt aika
Ennen elämän kohde
Haihtui mahtavin taika
Pimeni kirkkain hohde
Nyt emme puhu heksismistä eli eräänlaisista noituusjutuista, vaan hektiikasta eli kiireisyydestä. Infoähky, anyone? You bet my ass. Mutta katsokaa, I will give you information overload compounded, joskin tolerated.
Eilen, kun olin konttorilta tultuani vähän ennen klo 21 hädin tuskin ehtinyt hetken mielenjohteesta suorittaa osuuteni Suomen about 10000 vähittäismyyntioluttyypin kotiinostosta, kämpille päästyä asettelin etäjärjestelmät viikonlopun valmiustilaan ja aloitin rentoutumisen.
Rentouduttuani parin kolpakon verran, valaistuin, kuten yleensäkin.
Ymmärsin, että minun oli pitänyt rentoutua viikonlopun ratoksi, ja olikin suht chilliä. Sitten huomasin, kuinka olin sotannut, vaikka osaankin jo seistä ja kävellä. Rauhoittumisen sijaan olin tykittänyt arkitajunnassa oppimieni rutiinien mukaisesti tiedostamatta, dopamiiniratoja ylöspäin kiihdyttäessä - joka sortin virikkeet kämpän jokaiseen nurkkaan.
Äkkäsin, että mitä helvethiä täshä olha poka tekhemäsä.
Kevät tulee! Se on mukavaa aikaa paitsi kurpille, hyypille ja taviksille, etenkin meille nudisteille.
Kevät on myös elämän kevät, jolloin luonto aukeaa unestaan ja kaunokukkaiset niitut jo pian kutsuvat hyppelehtimään ilman tukahduttavia riepuja. Omalla metsätilalla saa kirmata vapaasti pukeutuneena mielensä mukaiseen nahka-asuun, tarvitsematta välittää normeista tai ynseistä katseista.
Nakuilu on oikeastaan meidän perheessämme traditio. Muistan, kun pienenä istuttiin iskän kanssa saunan terassilla pelkissä kylpytakeissa, ilman mitään riepuja päällä. Ristiäisiin ja hautajaisiin osallistui aina puoli sukua ilman vaippoja. Julkisella rannallakin tai metsälammella pystyi entisaikoina käymään uimassa ilman haittaavia ja hiertäviä tekstiilejä. Sittemmin nämä vanhat tavat ovat muuttuneet sopimattomiksi, ja vedenkestäviä riepuja käytetään sisällä ja ulkona, kaikkialla paitsi nukkuessa ei yleensä.
Muutoksen voi nähdä alkaneen pari kymmentä tuhatta vuotta - vai oliko se tuntia - sitten. Heimojen valtaapitävät tahot tarvitsivat keinoja rajoittaa kansan vapaamielisyyttä, luovuutta ja hyvinvointia, jotka olivat ihmisen syntyajoista lähtien ilmenneet normina kulkea verhoamattomana ympäriinsä. Vartalon pukeminen eri tavoin oli lähinnä erikois- ja juhlatilanteita varten.
Luonnollisen kuuloinen tekosyy pitkään suunniteltuun kansan alistushankkeeseen vartalon verhoamisella saatiin tieteestä. Noitatohtorit värvättiin lausumaan, että nyt on todettu erilaisten tautien ja vaivojen leviävän päätä pahkaa näkymättömien pieneliöiden välityksellä, jos limakalvoja pidetään paljaana. Tämä uusi tieto, joka nerokkaasti brändättiin suvaitsevaisuudeksi ja muista välittämiseksi, saatiin valtaverkostojen kautta tehokkaasti maailmanlaajuisesti levitetyksi ja otettua käyttöön. Riepujen käytön piti olla väliaikaista, vain siksi aikaa kunnes vasta havaituista pieneliöistä päästäisiin eroon. Päättelin itse jo tuolloin, ettei näin ole, vaan muutos tulee olemaan pysyvä ja sen vaikutukset peruuttamattomia.
Olen historian saatossa elänyt ja vieraillut lukuisia eri kertoja erilaisissa paikoissa, enemmän tai vähemmän vapaasti pukeutuneena. Olen matkustanut ympäri maailmaa ja nähnyt hyvin erilaisia pukeutumistyylejä ja -tasoja. Kulttuurinen variaatio vartalon verhoilun suhteen olikin suurta vuosituhansien - vai oliko se kuukausien - aikana, jolloin riepuihin pukeutumisen standardi eteni ympäri maapalloa. Lopulta kaikki sivistyneet yhteiskunnat konvergoituivat samanlaiseen normatiiviin. Rievuista ja niiden tyylittelystä tuli osa ihmisten identiteettiä ja muotia.
Tänä päivänä, ennen niin normaalista elämästä nudistina oli tullut enää barbaarinen reliikki, jota eivät enää juuri muut harrasta kuin seuraavat ryhmät:
- tietämättömät alkuasukkaat
- uskonnolliset lahkot
- perverssit
- muulla tavoin mielisairaat henkilöt
En täysin identifioi itseäni mihinkään näistä, joskin minusta varmaankin löytyy vivahteita jokaisesta. Niiden yhteisvaikutus ilmeisesti on tukenut omaa vakaumuksellista nudismiani näinä edelleen kiristyvinä aikoina.
Sinä lyhyenä aikana, kun yhteiskunnallinen muutos oli käynnissä ja nudismi ei ollut täysin unohdettu elämäntapa, todistin kyllä monia mielenkiintoisia tilanteita. Autolla pystyi ajamaan nakuna melko pitkään - ja pystyy vieläkin, ellei välitä muiden tienkäyttäjien sormenosoittelusta, naureskelusta ja jopa hyökkäävästä käytöksestä. Ratsiaan ei kannata joutua, seuraukset nimittäin riippuvat täysin konstaapelin mielivallasta ja kuukupin asennosta.
Transitioaikana panin useasti merkille, kuinka kauppojen kassaneidit suorastaan mielistelivät minua, kun pääsin vuoroon ilman ruuminonteloita ja karvoitusta peittävää riepua. Siinä oli pitkään jotain miehistä - saattoi olla, etteivät myyjäraukat olleet päiväkausiin nähneet miehisiä kehonulokkeita ja kuulleet verhoamattoman ilmavirran synnyttämien kehollisten sulosointujen puhdasta diskanttia. Miesmyyjille tämä vaikutti aiheuttavan jonkunlaista stressiä. Eikä suotta, he varmaan kokivat minun saamani kilpailuedun kohtuuttomaksi, kun eivät itse voineet samalla lailla rikkoa normeja. Jos olisivat edes uskaltaneet. Yhden kerran näin nurkan takaa Motonetin kalastustarvikeosaston naismyyjän ilman riepua, mutta sekin tapahtui vain hänen haaveissaan.
Nykyään kun haen nakuna tilojen suoramyynnistä eläinten lihaa, kananmunia ja remoulade-salaattia, tilanomistajat eivät ole millänsäkään. He tietävät, että olen nudisti, ja maaseudulla on yleisestikin äärioikeistolainen ystävällisempi asennoituminen ihmisiä kohtaan. Jokainen saa olla millainen on, eivätkä ihmiset puutu toistensa tekemisiin. Rievuttomuus tosin on niin epänormaalia, että se ensin herättää huvitusta lähes kaikissa.
Kaupungeissa en oikeastaan enää asioi kuin pakottavista syistä. Joskus on pakko hoitaa virallisia asioita, joita on mahdotonta järjestää ilman riepua. Useimpiin julkisiin rakennuksiin ei edes pääse sisään nakuna, eikä kaupungillakaan kauaa kekkuloida ennen kuin joku orjuutettu vaippisparka vasikoi poliisille. Se on tehty helpoksi Linko-hälyytystä puhelimesta painamalla. Pahimmat mulkerot ovat oikein erikoistuneet bongaamaan rievuttomia tyyppejä, sillä perustuloon saa tuntipalkan verran lisäkrediittejä jokaisesta aiheellisesta hälyytyksestä.
Putkareissuilta ei siis ole vältytty. Siellä menee aina yön yli, joten pitkin hampain nykyään vanhemmiten laitan rievun pakon edessä. Kerran olin kiinniotettuna 3 vuorokautta, kun sooloilin Itiksessä nakkena. Olin muroja ostamassa kaikessa rauhassa, kun joku uusmedian indoktrinoima riepuraukka alkoi kusta niihin. Tilanne eskaloitui ja minua tietenkin nudistina syytettiin kaikesta mahdollisesta. Juoksin raivostuneita vartijoita pakoon ensin Taco Bellin keittiöön, josta yritin hetken kokin hatusta taitella itselleni riepua. Aika loppui heti, joten äkkiä etenin Halosen takahuoneen vessaan ja lukko kiinni. Hätiin kutsuttu Nyrkki-ryhmä tiirikoi minut sieltä, eivätkä he piruuttaan hyväksyneet tsekkoslovakialaista rokotuspassiani ennen kiinnottoajan päättymistä.
Maailma on siis muuttunut lopullisesti. Terveyden kanssa modernin yhteiskunnan pukeutumistavoilla ei ole ikinä ollutkaan mitään tekemistä. Kiertelemättä todettakoon, vaikkei sitä monikaan usko, että kyse on valtatahojen järjestämästä alistamisesta ja henkisestä orjuuttamisesta. Miksikö he tekevät sitä? Todistaakseen, että he pystyvät siihen, samalla pönkittäen omaa asemaansa. Kaikista hämmentävin juttu tässä on, että kansa nielee jo aikakaudet kuolleena olleen Hyvä Valtio -sapluunan. Vapauden totaalinen riisto on heidän mielestään aivan ok, ja mahtavaa kehitystä, niin kauan kuin sitä kutsutaan suvaitsevaiseksi muista välittämiseksi.
Toivottavasti suvaitsevaisuus ei leviä enää paljoa ja meidät marginaaliryhmät jätetään omaan rauhaamme. Emme kuitenkaan halua kenellekään pahaa, olemme vaan vähän kahjoja. Vähän kuin jotkut fiftarit, melko harmittomia niin kauan kun sikiämme omissa porukoissamme, emmekä aiheuta eksistentiaalista uhkaa modernin yhteiskunnan valtarakenteille.
On kevät 2023 ja minä olen kasvomaskinudisti.
Niin paljon asiaa, NIIN vähän tilaa ja aikaa. Onneksi maallikkosaarnoja tarvii vain harvoin toimittaa tekstiviestitse! 160 merkin sijaan yritetään tiivistää 1600 sanaan. Oikaistaan perusteluissa, jotta jaksat lukea. Jutun lopussa on tärkeä kutsu. On siellä kevennyskin! Mutta sitä ennen hetki heviä.
Sinä tiedät, ettei mikää ole pysyvää. Inhimillisestä näkökulmasta pysyvänä pidetty tähtitaivaskin muuttuu jöösisti koko ajan. Suorastaan järkytyin lukiessani, että 2000 vuoden kuluttua nykyinen Stella Polaris ei ole enää Pohjantähtemme. Se on silloin Gamma Cephei.
Pienet ja suuret muutokset etenevät sykleissä. Pyörähdyksissä, kuten mm. autonrenkaat ja tanssi. Toisiaan seuraavissa pyörähdyksissä on paljon samaa kuin edellisissä, mutta etenkin niissä on jotain uutta.
Tähtitaivaan syklejä hallitsee Annus Magnus, Suuri Vuosi. Tähtivuosi eli päiväntasaajien prekessio. Se tarkoittaa 25772 vuoden ajanjaksoa, jona eteläinen ja pohjoinen taivaannapa tekevät maapallolta katsoen täyden kierroksen tähtitaivaan muodostaman taustan suhteen. 26000 vuoden kuluttua Polaris on taas palannut napatähdeksemme.
Diagram: Steven Sanders
Ihmisten elämäkin koostuu sykleistä. Ihmisen henkilökohtaiset ja yhteiskuntien kehityksen kulttuurissosiaaliset syklit ovat tietenkin kategorisesti erilaisia sekä keskenään, että taivaankappaleiden fyysisiin sykleihin verrattuna. Syklejä yhtä kaikki.
Sekulaariset, pitkät syklit eivät vaihdu sattumanvaraisesti. Historia toistaa taianomaisesti itseään, näyttäytyäkseen joka kierroksella hieman erilaisin, pohjimmiltaan samankaltaisin ilmiöin.
Kuten maapallonkin vuosi, tähtivuosi on jaettu 12 lyhyempään jaksoon. Ihmisen keksimästä kuukausijaosta poiketen tähtivuoden jako ei ole keinotekoinen. Se perustuu auringon sijaintiin 12 eri tähtimerkissä kevätpäivän tasauksen aikaan, ollen yhdessä merkissä keskimäärin 2160 maapallon vuotta kerrallaan. Koska tähtimerkkien rajat ovat vain avaruuteen piirretty viiva, muutos kaudesta toiseen ei ole äkkinäinen, vaan satojen vuosien janalla liukuva.
Ajanjaksosta toiseen siirtyminen maapallon napa-akselin kiertyessä hyrrän lailla on tähtitieteellinen fakta, riippumatta kenenkään uskomuksista ja näkemyksistä. Maailmankatsomuksellista tulkinnanvaraa jää vasta astrologisiin johtopäätelmiin, siihen että uuden kauden kunnolla kikattua ineen, vanhan aikakauden voidaan nähdä selkeästi poistuneen kuvioista - de facto taivaankannella, in vivo maapallomme inhimillisissä tapahtumissa.
Tähän taikauskoiseen lässytykseen täytyy nyt saada vähän munaa! Sanotaanpa ikävästi; Sellainen ajattelu, että taivaankappaleiden liikkeet ohjailisivat ihmiselämiä ja maanpäällisiä tapahtumia yksityiskohtaisesti, on aika naiivia. Helposti hieman vähä-älyistä.
Yleinen harhakuva on, että astrologia, tähtimerkkien ominaisuudet, horoskoopit ja muu hassutus perustuu juuri tuohon humbuugiin. Kuinka ollakaan, ei perustu. Siksi astrologia usein... BÄM! TODELLA TOIMII.
Mihin se sitten perustuu? Syklien tuntemiseen ja sen tunnistamiseen, että universumi on yksi valtava sisäkkäinen fraktaali. Syklit toistavat itseään ja toisiaan galaktisesta mittakaavasta kvanttitasolle. Muodot ja patternit monistuvat ja kehittyvät evolutiivisesti sfäärien välillä, lukemattomia kertoja faasista toiseen.
Valtameri on vesilasissa, äärettömyys hiekanjyvässä, ikuisuus hetkessä. Tätä eri tasojen dynaamista keskinäistä heijastetta kutsun korrespondenssiksi, vastaavuudeksi. Vastaavussuhteeseen kuuluvat tasot liikkuvat samaan tahtiin, vaikkeivät ole syy-seuraussuhteessa keskenään.
Tätä vastaavuutta ollaan sitten divinoitu seuraamalla planeettojen liikkeitä, tuijottamalla kristallipalloa, mustaa peiliä, tulen liekkien satunnaisuutta, pilvien muotoja, kalan sisälmyksiä, tv:n analogista valkokohinaa. Selvänäkökeinojen rajana ei ole edes mielikuvitus, sillä symbolisista vastaavuuksista tulee useimmille ihmisille tahtomattakin; synkronistisia merkkejä, outoja sattumuksia.
Niin kuin ihminen osaa luonnostaan vaistomaisesti tyydyttää erilaisia lihallisia tarpeitaan, on hän aikojen alusta ollut kykenevä ketterästi siirtämään näkemystään mittakaavasta toiseen ja huomaamaan eri tasojen yhteneväisyyksiä. Vaatii erinomaisen akateemisesti turtunutta puusilmää kieltää, etteikö tämä taito ja sen kautta rakennettu psyykkinen kudelma olisi epigeneettisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle, valtavasti kehittyen ja kiteytyen joka askeleella (poislukien voimakkaan tukahduttamisen aikakaudet - kuten viimeinen satavuotinen).
Vastaavuuksien olemassaolosta on näin tullut jo kauan sitten osa kulttuurimme näkymätöntä, rakenteellisesti olennaista kehikkoa. Vaikka vastaavuudet olisivat alun perin olleet heikkoja tai olemattomia, emme ole pelkästään oppineet tulkitsemaan niitä. Olemme varsinkin vahvistaneet niitä ja tiedostamattomasti rakentaneet yhteisöjemme toimintaan monimutkaisia korrespondensseja lukuisiin ylempiin ja alempiin tasoihin. Systeemien välisten yhteyksien - memeettisten virtausten - voidaankin nähdä olevan emergentti ilmiö. Sen ilmiön elinvoimalle me ihmiset olemme suhteellisen suuren kognitiivisen kapasiteettimme myötä loistava välikappale.
On yhdentekevää tässä kohdin, millä mekanismilla ylisukupolviset memeettiset virtaukset horisontaalisesti elonkentän sisällä leviävät. Feromoneitse, mikroilmeillä, alitajuisilla sanavalinnoilla, telepaattisesti, tachyon-alkeishiukkaisilla ajan suunnasta välittämättä, se ja sama. Tiede ei sellaista nykyisellään halua eikä pysty selittämään. Tästä huolimatta ne etenevät ja valtaavat viraalisesti lähes kaikki yhteiskunnan jäsenet - samaan tapaan kuin nykykulttuuriimme salamannopeasti iskenyt testaus- ja maskihysteria. Voimme väistää ja piiloutua näitä trendeiltä aikansa, olla välittämättä niistä, kunnes asia rynnii kotiovestamme sisään ja uhkaa alistaa meidät. Silloin meidän on pakko kohdata se.
Memeettisessä emergenssissä ja typeryysepidemiassa kun on sekin keskinäinen samankaltaisuus, että ne ovat yksittäistä ihmistä suurempien voimien alkuunpanemia. Kuitenkin niissä on se olennainen ero, että toisen sisältö perustuu valheeseen, toinen on luonnonlaki. Ajankohtaisena ajatusleikkinä - valheen ja henkisen luonnonlain kohdatessa, kumpaa mieluiten syleilisit?
Nyt kun tähtitaivaamme on parisen sataa vuotta ollut siirtymässä EAA. alkaneesta Kalojen ajasta 3. vuosituhannen Vesimiehen aikaan, ilmapiirin muutos alkaa pikkuhiljaa näkyä. Kalojen ajan teemoja ovat olleet yhteyden etsiminen itseään suurempaan, hyvän ja pahan - taivaan ja helvetin käsitteellistäminen, sosiaaliset hierarkiat, autoritääristen yhteiskuntajärjestelmien kehittyminen ja kontrollin keskittyminen. Materialismin nousu, rahan valta, itse luodun arvon luovutus muualle kuponkeja vastaan (pankit), monoteismi, uskomusjärjestelmien etabloituminen, ja viimein näiden kautta synnytetty auktoriteettia palvova yleisen kalamainen parveilu.
Vesimiehen ajalle ominaisia periaatteita ovat mm. vapaus, edistys, yksilöllinen ja kollektiivinen rajoittamattomuus, veljeys, yhteistyö, uusien sfäärien löytäminen, uniikkiuden kultivointi sekä riippumattomuus. Hyvin vesimiesmäisiä saavutuksia ja tapahtumia ovat jo olleet avaruuden valloitus, teknologian avulla saavutettu riippumattomuus fyysisestä työstä, vapaan tiedon internet, aidon digiarvon keksiminen (kryptovaluutat), yksilönvapaus valita ja luoda itselleen aivan kaikki, jopa luonnon määrittämän sukupuolioletuksen rajoittamatta. Ja olemme vasta ajan aamun kajossa!
Vanha ei kuitenkaan kuole taistelematta. Teknisen ja älyllisen singulariteetin väistämättä lähentyessä sinetöimään Uuden, käsittämättömän aikakauden alkamisen, Kalojen ajan negatiiviset periaatteet ovat käyneet kätyreidensä välityksellä viimeiseen taistoon. Samanaikaisesti ylvään scifi-Eedenin ylenpalttisuuden häämöttäessä jo horisontissa, vanha saasta kiskoo meitä aina hanakammin entistä syvemmälle liejuun. Entrooppinen ja organisoitunut prinsiippi polarisoituvat äärimmilleen. Yllämme leijuu valtavia, silmissä eskaloituvia uhkia. Utopian sijasta olemmekin luisumassa hirvittävään dystopiaan, jossa Matrix-elokuvan lailla olemme fyysisesti alistetut globaalin tekoälyn energianlähteeksi, haaskaten elämämme ankarasti luvitetussa virtuaalitodellisuusharhassa. Tämä viihteen hunnussa ennalta ilmoitettu tilanne ei ole satua, vaan inhorealistinen ennuste Orwellin 1984:n lailla. Matka sinänsä käden ulottuvilla olevaan paratiisiin näyttää käytännössä hyvin vaikealta, ajoin mahdottomalta.
Jos Tähtivuosi vertauskuvallisesti olisi meidän Maya-näytelmämme esiintymislava, ei merkkiaikakauden muutos ole oikeastaan muuta kuin lavasteiden vaihto. Tällaisessa breikissä voimme ehkä katsoa, minkälaista soundia koko Homo Sapiens -teatterin orkesterilla, korrespondenssilla on draaman kaareen tarjottavana.
Juuri nyt hieman pienemmässä taivaallisessa skaalassa meneillään oleva Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio on merkittävä astronominen tapahtuma, joka toistuu parin kymmenen vuoden välein. Tällä kertaa konjunktio on voimakas, sillä aurinkokunnan kahden suurimman planeetan radat leikkavat toisensa harvinaisen läheltä. Maasta katsoen taivaankappaleet käytännössä yhtyvät. Konjunktio näkyy tällä kertaa Vesimiehen tähtikuvion alueella - vastaavaa kävi viimeksi vuonna 1226.
Konjunktio on käynnissä lähes koko joulukuun ajan, mutta voimakkaimillaan se on talvipäivän seisauksena 21.12.2020 hieman auringonlaskun jälkeen. Samanlaisen ilmiön eli Jupiterin ja Saturnuksen kolmiviikkoisen konjunktion on päätelty muodostaneen Beetlehemin "tähden", jonka opastamana kolme viisasta miestä Tarinan mukaan suunnisti sivilisaatiomme yhden merkkihenkilön - Jeesus-lapsen luo, juurikin Kalojen aikakauden alkaessa pari tuhatta vuotta sitten.
Näetkö vastaavuuksia? Erityisiä toistuvuuksia, mitään mystistä? On vielä muuta.
Planetaarisessa konjunktiossa on vertauskuvallisesti kysymys "planeettojen sodasta". Tämänkertainen taistelo on astrologisesti erityisen voimakas. Jupiterin ja Saturnuksen eteeriset olemukset ovat kaikkein vahvimmat ääripäät, toistensa vastakohdat. Jupiter edustaa suurimpana planeettana laajentumisen voimaa, lujaa kehitystä, näkemysten avartumista, optimismia, hyvyyttä, huomaavaisuutta, eteen päin menoa ja lojaalisuutta.
Saturnus on karman ja rajoittuneisuuden planeetta. Sen energioita ovat jäykkyys, pettymys, autoritäärisyys, ankaruus, kärsimys, ahneus, sorto, hidastuminen ja köyhyys. Sitä ei suotta pidetä pahansuopana taivaankappaleena, joskin sen ominaisuudet voidaan mieltää opettavaksi, kuten kaikki ikävät vaikuttimet.
On metafyysisesti häikäisevää, kuinka galaktisen mittakaavan symboliikkaa tähän tapahtumaan on päässyt latautumaan. Sen merkitys korostuu suuresti vesimiehen merkin isännöimänä sitä tänä maailmanaikana. Jupiterin ja Saturnuksen sota heijastaa korrespondentin kautta tilannetta, jossa me ihmiskuntana ja yksilöinä juuri näinä kuukausina olemme; Uuden ja hyvän äärellä, mutta vanhan ja mädäntyvän sitomana.
SPOILER: Jupiter tulee kirkkaampana ja ylemmällä radalla tämän kahakan voittamaan. Helpottavaa, eikö. Sikäli kun sodassa on voittajia - myös planetaarisessa sodassa energiat kuitenkin käytetään lähes loppuun ja aikaa menee jokunen vuosi hiilautumiseen.
Jotta juttu ei olisi liian helppo, heijastuvat näin vahvat korrespondentit useimpien elämään, tahtoi tai ei. Tämä tarkoittaa, että valintoja ja hankalia päätöksiä täytyy tehdä jokaisen henkilökohtaisesti. Me kohtaamme näinä aikoina edessämme vaikeita, elämää määrittäviä pohdintoja. Nyt emme voi enää lykätä niiden käsittelyä, sillä se mitä valitsemme, lukittuu väkevien energioiden takia pitkäksi aikaa - ehkä lopullisesti. Valitsemmeko helpomman oloisen, mutta sisimmässämme vääräksi tietämämme taannuttavan vaihtoehdon Saturnuksen kädestä? Vai otammeko itseämme niskasta ja päätämme itsenäisesti luovia Jupiterin - voittajan - viitoittamana eteen päin.
Vaikka Jouluntähti paistaa, toisaalta tämä on meidän synkin hetkemme. Se on paitsi vuoden pimein päivä, on se synkkä siksi, että olemme aallonpohjassa, tietämättä mitä tuleman pitää. Ellemme halua tuhoutua tai taantua, ainoa vaihtoehtomme on hylätä turvallinen vanhan roikottaminen ja ottaa uljaasti askel uuteen tuntemattomaan.
Edistys vs. taantumus. Sielu vs. ego. Jumaluus vs. koneisto. Terveys vs. rappeutuminen. Itsenäisyys vs. riippuvaisuus. No sinä ymmärrät, mistä on kysymys.
Päättämättömyys on pahe, se on sitä erityisesti nyt. Ellet käsittele asioitasi - jotka todella ovat tulossa ovellesi vaikka vielä ehkä luet niistä vain lehdestä - ne luisuvat tällaisena aikana todennäköisimmin saturnusmaiseen kierteeseen. Lukuisat ihmiset tulevat ymmärrettävästi valitsemaan laiskan, helpommalta tuntuvan reitin. Tämä olkoon heidän vapautensa, Saturnuksen karma ja pitkä oppi. Mitä päätöksiä ikinä meidän tarvitseekaan tehdä, ne kannattaa tehdä nyt joulukuun aikana, kun olosuhteet todella suosivat rohkeaa.
Varmasti on niin, että meitä yhteisönä kohtaavat koettelemukset ja vaikeat ajat eivät ole kunnolla vielä edes alkaneet. Tekemällä nyt valinnan henkisestä edistymisestä, voimme kuitenkin laukaista positiivisen syklin rakentumisen alitajunnassamme. Siihen voi nojata vaikeuksien keskellä, sen vääntäen vahvasti eteen päin murentaen esteitä sisältä käsin. Nouseva pimeys samalla laimentuu kiihtyvällä vauhdilla, kunnes päättäväisyytemme tulee lopulta viemään läpimurtoon. Tukalat kasvukivut haihtuvat lähivuosina ja pimeän uhka väistyy, kun vertauskuvallisesti Jupiterin vanavedessä seilaamme kohti vahventuvaa Vesimiehen aikaa.
Rauhoita mielesi ja käännä tajuntasi sisään päin. Hengitä syvään pari kertaa ja fiilistele rennosti myönteisten kehityskulkujen – konkreettisten tai abstraktien – nostatattamia tunteita. Jos haluat kokeilla, voit visualisoida voimakkaan valkea-violetin valopilarin pään laelta ylös päin. Tunnustele korrespondenssivirtauksia, niiden placeboa, tai ei-mitään. Hymyile! Lunaatikot ovat autuaita.
Tätä seuraavina päivinä tee hyviä päätöksiä isoissa asioissa. Aikaa on hyvin niin kauan kun Jouluntähti loistaa auringon laskiessa.
Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa aikovat samoihin aikoihin paitsi seurata visuaalista näytelmää eteläisellä taivaalla, käyttää psyykkisesti väkevän tilaisuuden rituaalinomaisesti hyväkseen lukitakseen positiivisen aikalinjan itselleen ja ihmiskunnalle kokonaisuutena.
Rituaalimaisen, oman tai yhteisen psyykkisen fokuksen avulla vaikuttaminen tapahtumiin on tieteellinen tosiasia. Aikalinjan aktivointi tarkoittaa itsesuggestiota, käytetyillä termeillä ei ole väliä. Niin kauas meidät on vedetty ytimestämme, että tällainen rukoilu kuulostaa monesta naurettavalta. Sitä enemmän, vaikket ottaisi vakavasti riviäkään tästä kirjoitelmasta, hetken pysähtymisestä tuohon aikaan kanssani on varmasti hyötyä.
Tämän koko korniuden kuittaamiseen on saatavilla toki vapaalippu: Jos sinulla on galaktoosi-intoleranssi. Vesimiehen merkkiä hallitseva planeetta on Ur anus. Se tarkoittaa, ettet välttämättä saisi koko hössötyksestä muuta kuin maailmavaivoja!
Kirkkaana mielessä on säilynyt se äijämäinen fiilis, kun vuonna -07 olin omin käsin saanut vaihdettua Passatin vetonivelen. Mukava tunne, kehityksen keihäännokassa tehtyihin tietokonehommiin verrattuna alkukantaisen ylväs sellainen, josta sen koommin on hetkittäin saanut kokea vilahduksia enenevissä määrin.
Yhtä paljon vallinneeseen tilanteeseen verrattuna tunneskaalan ylärekisterissä sijainneeseen äijähommaan tuli kuitenkin venyttyä vasta tänään. Parkkerattuani parin tonnin painoisen ja 3500 kilon vetokyvyllä varustetun Ford Rangerin 17-tonnisen kauhakuormaajan viereen 50-metrisen vuoren laelle, nostin paksista päivän työkalun kaksimetrisen kaivannon reunalle. 20-kiloinen polttomoottorileikkuri, jossa halkaisijaltaan 35 senttimetrin timanttilaikka. Jumalauta, että on raaka vehje. Onkohan tällaista rälläkkää pidellyt Schwartzeneggerikään voimansa huipulla!
Montusta oli jo onneksi poistettu 100 kuutiota louhetta, joten pääsin 60 kiloa kannattelevissa kelluntahousuissani puolimetrisen ojan reunalle lähes esteettä. Tankattuani rälläkän puolen litran tankin täyteen 2-prosenttista alkylaattibensiiniä, pääsin paljain sormin yhyttämään jäähdytysletkun sirkkelin teräjäähdyttimeen, 90-metrisestä porakaivosta 4-asteista vettä, jotta 1500 kierrosta minuutissa pyörivä terä ei kuumene yli 400 asteeseen ja leikkaa graniittiin kiinni.
Ei taipunut vuori 30 kilolla dynamiittia, taipuukohan nyt. Omistaja jalkautuneena, timanttilaikka vastaan vuori. Yksi vastaan yksi - taipuuko miljoonavuotinen vuori nyt sen yhden salaojan verran, vai nöyrtyykö mies. Se vielä nähdään.
6 painallusta primerilla ja muutama 300 Newtonmetrin vetäisy, niin alkoi sellainen pärinä että HD-jätkillä olisi lasnaollessaan välittömästi löysät lahkeessa. Ei muuta kuin laikka kiinni Vuoren niskaan ja kipinät tulille, kuraveden majesteetillisesti pärskyessä, kivipölyn ja savun pöllytessä kuin Tali-Ihantalan parhaissa keskityksissä.
Siinä pöhinässä tuli mieleen toteamus, että varmaan se suomalainen mies nykyään kasvaa oikeaksi äijäksi - jos yleensä kasvaa - usein 40-50 ikävuoden välillä.
Äijäksi kasvamisessa tietysti on olennaista itsenäisyys; Omat päätökset, omat teot, joita kukaan ei päsmäröi. Silloin kun kukaan ei halua päsmäröidä ja päättää sinun puolesta, vaikka kuinka kaivaisit ympäriinsä ja pinseteillä ja sokeripalalla houkuttelisit esiin tähän soveltuvaa tyyppiä, on viimeistään tullut aika kasvaa äijäksi.
Kerrostunut kvartsiitti on
uskomattoman sinnikästä, liuske liuskeelta joutuu murentamaan. Tunti- ja
jopa päivätolkulla, koska IT-konekivääriin verrattavissa olevaa
mörssäriä ei jaksa keskihöyhensarjan IT-yrit-äijä operoida kuin 7
minuuttia kerrallaan. Tämä on niitä harvoja hetkiä, kun konkreettisesti
tajuaa miksi salilla kannattaisi käydä yli 5 kertaa vuodessa! Kumpiko
tässä nyt sitten lopulta taittuu:
- Vuori vai Mies -
Jää nähtäväksi. Kumpi tahansa, ei hänen uhrinsa ole turha.
... Kuten ei ollut niidenkään miesten uhri, jotka taipuivat 1939-1944, ja 1918. Sekä lukuisina aiempina vuosina, kun Suomen ja suomalaisuuden olemassaolo vaati toimenpiteitä. Naisten, lasten ja eläinten osuutta unohtamatta, mutta nyt puhutaan miehistä. Naiset, lapset, eläimet ja muut eivät ole miehiä, vaikka nykyään moni niin itselleen haluaa uskotella.
Näiden esi-isiemme uhrivalmius ylitti kyselemättä kiven, jään ja tulen asettamat vastukset, jotta jälkipolvet - ME - voisimme elää vapaina, tai yleensäkään olla olemassa. Sen tähden he ovat esi-isiämme, joista viimeinen kollektiiviseen itsenäisyystaisteluun fyysisesti osallistunut saattaa olla jonkun tätä lukevan vielä elossa oleva isoisä.
"Kovat ajat luovat vahvoja miehiä. Vahvat miehet luovat hyviä aikoja. Hyvät ajat luovat heikkoja miehiä. Heikot miehet luovat kovia aikoja."
Tämä sykli on toistunut tuhansia vuosia, eikä loppua näy. Missä kohtaa sykliä nyt olemme? Ikävä kyllä, kliimaksipisteen ikävämmällä puolen. Kuinka kaukana? Sanoisin valistuneen arvioni, että kolmannen lauseen loppupuoliskolla.
Vahvaksi mieheksi, eli äijäksi, ei voi kasvaa kuin vastoinkäymisten
kautta ja haasteisiin tarttumalla. Käytännössähän se menee niin, että
ellei mies järjestä itselleen positiivisia haasteita ja tartu niihin,
olemassaolo järjestää negatiiviselta tuntuvia vastoinkäymisiä, joihin on
pakko tarttua. Yllä esitetylle globaalille syklille on tehtävissä
jotain vain miehistymällä omaehtoisesti etukäteen - ENNEN maksimaalisia
kollektiivisia vastoinkäymisiä, joita kohden olemme suomalaisena
sivilisaationa jälleen kerran ääntä nopeammin (!) syöksymässä.
Minä mietin tänään ja huomenna vielä vähän tarkemmin, mitä itsenäisyys on, nyt kun tänä päivänä voimme sitä edelleen yli 100 vuoden jälkeen juhlia. Onko se / olisiko korkea aika sen olla omaa, itse henkilökohtaisesti tehtyä, ylläpidettyä ja ennakoitua, vai joidenkin urheiden muiden järjestämää, itsenstäänselvästi lahjana meille tullutta, muiden kuin minun ylläpitämää.
Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää vuonna 2020 kaikille suomalaisille!
Luetko sinä uutisia? Et lukisi. On valitettava fakta, että ne ovat tänä päivänä kylmäävän psykopaattinen informaatiovaikuttaja. Lähes kiusallista on, kuinka helposti kuka tahansa persoonallisuushäiriöitä - tai infantiilia eli lapsenomaista käytöstä - edes viitteellisesti tunnistava voi yhdellä silmäyksellä todentaa asian.
Mutta tehdäänpä paskasta kultaa! Yhdessä lukuisista tämänpäiväisistä roska"uutis"kattauksista on kiintoisasti samalla ruudulla sosiopatiakollektiivin keinovalikoimien maukkain parhaimmisto esillä makeasti kuin vitriinissä;
Muu oheistoiminta tukee tätä narratiivia. Koska psykopatia kääntää kaiken päälaelleen, myös media itse tekee nimenomaan sitä, mitä viraalisti leviävissä nettimeemeissä vastustajan kuvataan tekevän: huutaa, potkii ja vänkää leikki-ikäisen kiukulla vastaan, kun sitä kannetaan pois leikkikentältä. Median leikkikentällä muuten on nousemassa rääkimisen kanssa samaa tahtia kova puhuri, ellet tiennyt.
Narratiivi = narraustarinoiden yhteenliitetty purkkaviritys, joka vuotaa kuin Estonian keula, mutta jolla tästä huolimatta yritetään pitää kaatuvaa laivaa pystyssä kallistuman ollessa jo julkaisukelvottomissa luvuissa. Tarkoitushakuisuudessaan julkaisukelvottomaksi itsensä aukotta todistavan, peruuttamattoman kallistuman kriteeri on helppo: se on sama kuin uroksen heijarikuvan julkaisuraja ja tappavan kuumeen raja, eli 44 astetta...
Heijj kaikki arvoisat konnoissöörit, naiset, lapset ja eläinvanhukset. Tervetuloa Chaos Kitcheniin, eli Keijon keittiöön! Minä olen Keijo-Annikki Keskijalka-Kiimanainen ja tänään meillä onkin Keijon keittiöön saatu hienot ruoskavieraat!
Meillä on nimittäin tämän iltaisessa jaksossa läsnä kokkisotien palkittu veteraani, Rattovaarit-yhtyeen Timo Kotitalousjätepelto. Iso karvainen käsi Timolle!!! Ja sitten meillä on täällä itse diiva, eläväksi leguaaniksikin kutsuttu Maila-Elin Smörfittan, suoraan Tukholman kullinaristeisesta instituutista! Nami nami hoplaa, ja muikeat aplodit länsinaapurin viehättävälle edustajalle Maila-Elimelle, tuttavallisemmin eliminaattorille! Haha!
Menummehan tänään on ylivertaisen maukas ja uniikki yhdistelmä Gislaved-koulukunnan perinteisyyttä sekä Michelin-rengastason luovaa, makuhermoja riipivää asetelmaa. Kuten aina, ruoskalajimme on koostettu vain parhaista ja kaikkein pisimpään maitohappokäymisellä kypsytetyistä raaka-aineista -
Alkuruoska: Home-made-keitto ja tuoreita basiliskoja
Pääruoska: Niljakkeistettua limanuljaskaa härskillä laardipedillä
Jälkiruoska: Tryffelisian hanukkaa hapatetussa luonnonsuolessa, Crème brûté
Joten eiköhän, ystävät, oteta tästä pienet punssit for the road ja lähdetä muitta mutkitta liikennöimään tämänkertaiseen mahtavaan makusiekailuun!!! Yy... kaa... koo...
PLURRPLÄRRGOBOGOBOPIIP-PIIP-PIIP-TÖÖT-TÖÖT-TUUT-TUUT-TUUT-TRÖÖT - TRÖÖT CARRIER SIGNAL LOST - FREUDIAN SLIP OVERLOAD - KARMA SEQUENCE ACTIVATED - TERMINATE BULLSHIT - DO THE DISHES OR DIE - END OF ADVISORY
