VESIMIEHEN AIKALINJAN PLANETAARINEN AKTIVAATIO

JOULUNTÄHTI 21.12.2020 20:20

Niin paljon asiaa, NIIN vähän tilaa ja aikaa. Onneksi maallikkosaarnoja tarvii vain harvoin toimittaa tekstiviestitse! 160 merkin sijaan yritetään tiivistää 1600 sanaan. Oikaistaan perusteluissa, jotta jaksat lukea. Jutun lopussa on tärkeä kutsu. On siellä kevennyskin! Mutta sitä ennen hetki heviä.

Sinä tiedät, ettei mikää ole pysyvää. Inhimillisestä näkökulmasta pysyvänä pidetty tähtitaivaskin muuttuu jöösisti koko ajan. Suorastaan järkytyin lukiessani, että 2000 vuoden kuluttua nykyinen Stella Polaris  ei ole enää Pohjantähtemme. Se on silloin Gamma Cephei.

Pienet ja suuret muutokset etenevät sykleissä. Pyörähdyksissä, kuten mm. autonrenkaat ja tanssi. Toisiaan seuraavissa pyörähdyksissä on paljon samaa kuin edellisissä, mutta etenkin niissä on jotain uutta.

Tähtitaivaan syklejä hallitsee Annus Magnus, Suuri Vuosi. Tähtivuosi eli päiväntasaajien prekessio. Se  tarkoittaa 25772 vuoden ajanjaksoa, jona eteläinen ja pohjoinen taivaannapa tekevät maapallolta katsoen täyden kierroksen tähtitaivaan muodostaman taustan suhteen.  26000 vuoden kuluttua Polaris on taas palannut napatähdeksemme.

Diagram: Steven Sanders

 

Ihmisten elämäkin koostuu sykleistä. Ihmisen henkilökohtaiset ja yhteiskuntien kehityksen kulttuurissosiaaliset syklit ovat tietenkin kategorisesti erilaisia sekä keskenään, että taivaankappaleiden fyysisiin sykleihin verrattuna. Syklejä yhtä kaikki.

Sekulaariset, pitkät syklit eivät vaihdu sattumanvaraisesti. Historia toistaa taianomaisesti itseään, näyttäytyäkseen joka kierroksella hieman erilaisin, pohjimmiltaan samankaltaisin ilmiöin.

Kuten maapallonkin vuosi, tähtivuosi on jaettu 12 lyhyempään jaksoon. Ihmisen keksimästä kuukausijaosta poiketen tähtivuoden jako ei ole keinotekoinen. Se perustuu auringon sijaintiin 12 eri tähtimerkissä kevätpäivän tasauksen aikaan, ollen yhdessä merkissä keskimäärin 2160 maapallon vuotta kerrallaan. Koska tähtimerkkien rajat ovat vain avaruuteen piirretty viiva, muutos kaudesta toiseen ei ole äkkinäinen, vaan satojen vuosien janalla liukuva.

 

Ajanjaksosta toiseen siirtyminen maapallon napa-akselin kiertyessä hyrrän lailla on tähtitieteellinen fakta, riippumatta kenenkään uskomuksista ja näkemyksistä. Maailmankatsomuksellista tulkinnanvaraa jää vasta astrologisiin johtopäätelmiin, siihen että uuden kauden kunnolla kikattua ineen, vanhan aikakauden voidaan nähdä selkeästi poistuneen kuvioista - de facto taivaankannella, in vivo maapallomme inhimillisissä tapahtumissa.

Tähän taikauskoiseen lässytykseen täytyy nyt saada vähän munaa! Sanotaanpa ikävästi; Sellainen ajattelu, että taivaankappaleiden liikkeet ohjailisivat ihmiselämiä ja maanpäällisiä tapahtumia yksityiskohtaisesti, on aika naiivia. Helposti hieman vähä-älyistä.

Yleinen harhakuva on, että astrologia, tähtimerkkien ominaisuudet, horoskoopit ja muu hassutus perustuu juuri tuohon humbuugiin. Kuinka ollakaan, ei perustu. Siksi astrologia usein... BÄM! TODELLA TOIMII.

Mihin se sitten perustuu? Syklien tuntemiseen ja sen tunnistamiseen, että universumi on yksi valtava sisäkkäinen fraktaali. Syklit toistavat itseään ja toisiaan galaktisesta mittakaavasta kvanttitasolle. Muodot ja patternit monistuvat ja kehittyvät evolutiivisesti sfäärien välillä, lukemattomia kertoja faasista toiseen.

Valtameri on vesilasissa, äärettömyys hiekanjyvässä, ikuisuus hetkessä. Tätä eri tasojen dynaamista keskinäistä heijastetta kutsun korrespondenssiksi, vastaavuudeksi. Vastaavussuhteeseen kuuluvat tasot liikkuvat samaan tahtiin, vaikkeivät ole syy-seuraussuhteessa keskenään.

Tätä vastaavuutta ollaan sitten divinoitu seuraamalla planeettojen liikkeitä, tuijottamalla kristallipalloa, mustaa peiliä, tulen liekkien satunnaisuutta, pilvien muotoja, kalan sisälmyksiä, tv:n analogista valkokohinaa. Selvänäkökeinojen rajana ei ole edes mielikuvitus, sillä symbolisista vastaavuuksista tulee useimmille ihmisille tahtomattakin; synkronistisia merkkejä, outoja sattumuksia.

Niin kuin ihminen osaa luonnostaan vaistomaisesti tyydyttää erilaisia lihallisia tarpeitaan, on hän aikojen alusta ollut kykenevä ketterästi siirtämään näkemystään mittakaavasta toiseen ja huomaamaan eri tasojen yhteneväisyyksiä. Vaatii erinomaisen akateemisesti turtunutta puusilmää kieltää, etteikö tämä taito ja sen kautta rakennettu psyykkinen kudelma olisi epigeneettisesti siirtynyt sukupolvelta toiselle, valtavasti kehittyen ja kiteytyen joka askeleella (poislukien voimakkaan tukahduttamisen aikakaudet - kuten viimeinen satavuotinen).

Vastaavuuksien olemassaolosta on näin tullut jo kauan sitten osa kulttuurimme näkymätöntä, rakenteellisesti olennaista kehikkoa. Vaikka vastaavuudet olisivat alun perin olleet heikkoja tai olemattomia, emme ole pelkästään oppineet tulkitsemaan niitä. Olemme varsinkin vahvistaneet niitä ja tiedostamattomasti rakentaneet yhteisöjemme toimintaan monimutkaisia korrespondensseja lukuisiin ylempiin ja alempiin tasoihin. Systeemien välisten yhteyksien - memeettisten virtausten - voidaankin nähdä olevan emergentti ilmiö. Sen ilmiön elinvoimalle me ihmiset olemme suhteellisen suuren kognitiivisen kapasiteettimme myötä loistava välikappale.

 

On yhdentekevää tässä kohdin, millä mekanismilla ylisukupolviset memeettiset virtaukset horisontaalisesti elonkentän sisällä leviävät. Feromoneitse, mikroilmeillä, alitajuisilla sanavalinnoilla, telepaattisesti, tachyon-alkeishiukkaisilla ajan suunnasta välittämättä, se ja sama. Tiede ei sellaista nykyisellään halua eikä pysty selittämään. Tästä huolimatta ne etenevät ja valtaavat viraalisesti lähes kaikki yhteiskunnan jäsenet - samaan tapaan kuin nykykulttuuriimme salamannopeasti iskenyt testaus- ja maskihysteria. Voimme väistää ja piiloutua näitä trendeiltä aikansa, olla välittämättä niistä, kunnes asia rynnii kotiovestamme sisään ja uhkaa alistaa meidät. Silloin meidän on pakko kohdata se.

Memeettisessä emergenssissä ja typeryysepidemiassa kun on sekin keskinäinen samankaltaisuus, että ne ovat yksittäistä ihmistä suurempien voimien alkuunpanemia. Kuitenkin niissä on se olennainen ero, että toisen sisältö perustuu valheeseen, toinen on luonnonlaki. Ajankohtaisena ajatusleikkinä - valheen ja henkisen luonnonlain kohdatessa, kumpaa mieluiten syleilisit?

Nyt kun tähtitaivaamme on parisen sataa vuotta ollut siirtymässä EAA. alkaneesta Kalojen ajasta 3. vuosituhannen Vesimiehen aikaan, ilmapiirin muutos alkaa pikkuhiljaa näkyä. Kalojen ajan teemoja ovat olleet yhteyden etsiminen itseään suurempaan, hyvän ja pahan - taivaan ja helvetin käsitteellistäminen, sosiaaliset hierarkiat, autoritääristen yhteiskuntajärjestelmien kehittyminen ja kontrollin keskittyminen. Materialismin nousu, rahan valta, itse luodun arvon luovutus muualle kuponkeja vastaan (pankit), monoteismi, uskomusjärjestelmien etabloituminen, ja viimein näiden kautta synnytetty auktoriteettia palvova yleisen kalamainen parveilu.

Vesimiehen ajalle ominaisia periaatteita ovat mm. vapaus, edistys, yksilöllinen ja kollektiivinen rajoittamattomuus, veljeys, yhteistyö, uusien sfäärien löytäminen, uniikkiuden kultivointi sekä riippumattomuus. Hyvin vesimiesmäisiä saavutuksia ja tapahtumia ovat jo olleet avaruuden valloitus, teknologian avulla saavutettu riippumattomuus fyysisestä työstä, vapaan tiedon internet, aidon digiarvon keksiminen (kryptovaluutat), yksilönvapaus valita ja luoda itselleen aivan kaikki, jopa luonnon määrittämän sukupuolioletuksen rajoittamatta. Ja olemme vasta ajan aamun kajossa!

Vanha ei kuitenkaan kuole taistelematta. Teknisen ja älyllisen singulariteetin väistämättä lähentyessä sinetöimään Uuden, käsittämättömän aikakauden alkamisen, Kalojen ajan negatiiviset periaatteet ovat käyneet kätyreidensä välityksellä viimeiseen taistoon. Samanaikaisesti ylvään scifi-Eedenin ylenpalttisuuden häämöttäessä jo horisontissa, vanha saasta kiskoo meitä aina hanakammin entistä syvemmälle liejuun. Entrooppinen ja organisoitunut prinsiippi polarisoituvat äärimmilleen. Yllämme leijuu valtavia, silmissä eskaloituvia uhkia. Utopian sijasta olemmekin luisumassa hirvittävään dystopiaan, jossa Matrix-elokuvan lailla olemme fyysisesti alistetut globaalin tekoälyn energianlähteeksi, haaskaten elämämme ankarasti luvitetussa virtuaalitodellisuusharhassa. Tämä viihteen hunnussa ennalta ilmoitettu tilanne ei ole satua, vaan inhorealistinen ennuste Orwellin 1984:n lailla. Matka sinänsä käden ulottuvilla olevaan paratiisiin näyttää käytännössä hyvin vaikealta, ajoin mahdottomalta.

Jos Tähtivuosi vertauskuvallisesti olisi meidän Maya-näytelmämme esiintymislava, ei merkkiaikakauden muutos ole oikeastaan muuta kuin lavasteiden vaihto. Tällaisessa breikissä voimme ehkä katsoa, minkälaista soundia koko Homo Sapiens -teatterin orkesterilla, korrespondenssilla on draaman kaareen tarjottavana.

Juuri nyt hieman pienemmässä taivaallisessa skaalassa meneillään oleva Jupiterin ja Saturnuksen konjunktio on merkittävä astronominen tapahtuma, joka toistuu parin kymmenen vuoden välein. Tällä kertaa konjunktio on voimakas, sillä aurinkokunnan kahden suurimman planeetan radat leikkavat toisensa harvinaisen läheltä. Maasta katsoen taivaankappaleet käytännössä yhtyvät. Konjunktio näkyy tällä kertaa Vesimiehen tähtikuvion alueella - vastaavaa kävi viimeksi vuonna 1226.

 

Konjunktio on käynnissä lähes koko joulukuun ajan, mutta voimakkaimillaan se on talvipäivän seisauksena 21.12.2020 hieman auringonlaskun jälkeen. Samanlaisen ilmiön eli Jupiterin ja Saturnuksen kolmiviikkoisen konjunktion on päätelty muodostaneen Beetlehemin "tähden", jonka opastamana kolme viisasta miestä Tarinan mukaan suunnisti sivilisaatiomme yhden merkkihenkilön - Jeesus-lapsen luo, juurikin Kalojen aikakauden alkaessa pari tuhatta vuotta sitten.

Näetkö vastaavuuksia? Erityisiä toistuvuuksia, mitään mystistä? On vielä muuta.

Planetaarisessa konjunktiossa on vertauskuvallisesti kysymys "planeettojen sodasta". Tämänkertainen taistelo on astrologisesti erityisen voimakas. Jupiterin ja Saturnuksen eteeriset olemukset ovat kaikkein vahvimmat ääripäät, toistensa vastakohdat. Jupiter edustaa suurimpana planeettana laajentumisen voimaa, lujaa kehitystä, näkemysten avartumista, optimismia, hyvyyttä, huomaavaisuutta, eteen päin menoa ja lojaalisuutta.

Saturnus on karman ja rajoittuneisuuden planeetta. Sen energioita ovat jäykkyys, pettymys, autoritäärisyys, ankaruus, kärsimys, ahneus, sorto, hidastuminen ja köyhyys. Sitä ei suotta pidetä pahansuopana taivaankappaleena, joskin sen ominaisuudet voidaan mieltää opettavaksi, kuten kaikki ikävät vaikuttimet.

On metafyysisesti häikäisevää, kuinka galaktisen mittakaavan symboliikkaa tähän tapahtumaan on päässyt latautumaan. Sen merkitys korostuu suuresti vesimiehen merkin isännöimänä sitä tänä maailmanaikana. Jupiterin ja Saturnuksen sota heijastaa korrespondentin kautta tilannetta, jossa me ihmiskuntana ja yksilöinä juuri näinä kuukausina olemme;  Uuden ja hyvän äärellä, mutta vanhan ja mädäntyvän sitomana.

SPOILER: Jupiter tulee kirkkaampana ja ylemmällä radalla tämän kahakan voittamaan. Helpottavaa, eikö. Sikäli kun sodassa on voittajia - myös planetaarisessa sodassa energiat kuitenkin käytetään lähes loppuun ja aikaa menee jokunen vuosi hiilautumiseen.

Jotta juttu ei olisi liian helppo, heijastuvat näin vahvat korrespondentit useimpien elämään, tahtoi tai ei. Tämä tarkoittaa, että valintoja ja hankalia päätöksiä täytyy tehdä jokaisen henkilökohtaisesti. Me kohtaamme näinä aikoina edessämme vaikeita, elämää määrittäviä pohdintoja. Nyt emme voi enää lykätä niiden käsittelyä, sillä se mitä valitsemme, lukittuu väkevien energioiden takia pitkäksi aikaa - ehkä lopullisesti. Valitsemmeko helpomman oloisen, mutta sisimmässämme vääräksi tietämämme taannuttavan vaihtoehdon Saturnuksen kädestä? Vai otammeko itseämme niskasta ja päätämme itsenäisesti luovia Jupiterin - voittajan - viitoittamana eteen päin.

Vaikka Jouluntähti paistaa, toisaalta tämä on meidän synkin hetkemme. Se on paitsi vuoden pimein päivä, on se synkkä siksi, että olemme aallonpohjassa, tietämättä mitä tuleman pitää. Ellemme halua tuhoutua tai taantua, ainoa vaihtoehtomme on hylätä turvallinen vanhan roikottaminen ja ottaa uljaasti askel uuteen tuntemattomaan.

Edistys vs. taantumus. Sielu vs. ego. Jumaluus vs. koneisto. Terveys vs. rappeutuminen. Itsenäisyys vs. riippuvaisuus. No sinä ymmärrät, mistä on kysymys.

Päättämättömyys on pahe, se on sitä erityisesti nyt. Ellet käsittele asioitasi - jotka todella ovat tulossa ovellesi vaikka vielä ehkä luet niistä vain lehdestä - ne luisuvat tällaisena aikana todennäköisimmin saturnusmaiseen kierteeseen. Lukuisat ihmiset tulevat ymmärrettävästi valitsemaan laiskan, helpommalta tuntuvan reitin. Tämä olkoon heidän vapautensa, Saturnuksen karma ja pitkä oppi. Mitä päätöksiä ikinä meidän tarvitseekaan tehdä, ne kannattaa tehdä nyt joulukuun aikana, kun olosuhteet todella suosivat rohkeaa.

Varmasti on niin, että meitä yhteisönä kohtaavat koettelemukset ja vaikeat ajat eivät ole kunnolla vielä edes alkaneet. Tekemällä nyt valinnan henkisestä edistymisestä, voimme kuitenkin laukaista positiivisen syklin rakentumisen alitajunnassamme. Siihen voi nojata vaikeuksien keskellä, sen vääntäen vahvasti eteen päin murentaen esteitä sisältä käsin. Nouseva pimeys samalla laimentuu kiihtyvällä vauhdilla, kunnes päättäväisyytemme tulee lopulta viemään läpimurtoon. Tukalat kasvukivut haihtuvat lähivuosina ja pimeän uhka väistyy, kun vertauskuvallisesti Jupiterin vanavedessä seilaamme kohti vahventuvaa Vesimiehen aikaa.

Ystävä. Liity kanssani muutaman minuutin tietoiseen katselmukseen talvipäivän seisauksena 21.12.2020 klo 20.20.

Rauhoita mielesi ja käännä tajuntasi sisään päin. Hengitä syvään pari kertaa ja fiilistele rennosti myönteisten kehityskulkujen – konkreettisten tai abstraktien – nostatattamia tunteita. Jos haluat kokeilla, voit visualisoida voimakkaan valkea-violetin valopilarin pään laelta ylös päin. Tunnustele korrespondenssivirtauksia, niiden placeboa, tai ei-mitään. Hymyile! Lunaatikot ovat autuaita.

Tätä seuraavina päivinä tee hyviä päätöksiä isoissa asioissa. Aikaa on hyvin niin kauan kun Jouluntähti loistaa auringon laskiessa.

Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa aikovat samoihin aikoihin paitsi seurata visuaalista näytelmää eteläisellä taivaalla, käyttää psyykkisesti väkevän tilaisuuden rituaalinomaisesti hyväkseen lukitakseen positiivisen aikalinjan itselleen ja ihmiskunnalle kokonaisuutena.

Rituaalimaisen, oman tai yhteisen psyykkisen fokuksen avulla vaikuttaminen tapahtumiin on tieteellinen tosiasia. Aikalinjan aktivointi tarkoittaa itsesuggestiota, käytetyillä termeillä ei ole väliä. Niin kauas meidät on vedetty ytimestämme, että tällainen rukoilu kuulostaa monesta naurettavalta. Sitä enemmän, vaikket ottaisi vakavasti riviäkään tästä kirjoitelmasta, hetken pysähtymisestä tuohon aikaan kanssani on varmasti hyötyä.

Tämän koko korniuden kuittaamiseen on saatavilla toki vapaalippu: Jos sinulla on galaktoosi-intoleranssi. Vesimiehen merkkiä hallitseva planeetta on Ur anus. Se tarkoittaa, ettet välttämättä saisi koko hössötyksestä muuta kuin maailmavaivoja!

MIEHEKÄS 103-VUOTIAS ITSENÄISYYS

 
Kirkkaana mielessä on säilynyt se äijämäinen fiilis, kun vuonna -07 olin omin käsin saanut vaihdettua Passatin vetonivelen. Mukava tunne, kehityksen keihäännokassa tehtyihin tietokonehommiin verrattuna alkukantaisen ylväs sellainen, josta sen koommin on hetkittäin saanut kokea vilahduksia enenevissä määrin.

Yhtä paljon vallinneeseen tilanteeseen verrattuna tunneskaalan ylärekisterissä sijainneeseen äijähommaan tuli kuitenkin venyttyä vasta tänään.  Parkkerattuani parin tonnin painoisen ja 3500 kilon vetokyvyllä varustetun Ford Rangerin 17-tonnisen kauhakuormaajan viereen 50-metrisen vuoren laelle, nostin paksista päivän työkalun kaksimetrisen kaivannon reunalle. 20-kiloinen polttomoottorileikkuri, jossa halkaisijaltaan 35 senttimetrin timanttilaikka. Jumalauta, että on raaka vehje. Onkohan tällaista rälläkkää pidellyt Schwartzeneggerikään voimansa huipulla!

Montusta oli jo onneksi poistettu 100 kuutiota louhetta, joten pääsin 60 kiloa kannattelevissa kelluntahousuissani puolimetrisen ojan reunalle lähes esteettä. Tankattuani rälläkän puolen litran tankin täyteen 2-prosenttista alkylaattibensiiniä, pääsin paljain sormin yhyttämään jäähdytysletkun sirkkelin teräjäähdyttimeen, 90-metrisestä porakaivosta 4-asteista vettä, jotta 1500 kierrosta minuutissa pyörivä terä ei kuumene yli 400 asteeseen ja leikkaa graniittiin kiinni.

Ei taipunut vuori 30 kilolla dynamiittia, taipuukohan nyt. Omistaja jalkautuneena, timanttilaikka vastaan vuori. Yksi vastaan yksi - taipuuko miljoonavuotinen vuori nyt sen yhden salaojan verran, vai nöyrtyykö mies. Se vielä nähdään.

6 painallusta primerilla ja muutama 300 Newtonmetrin vetäisy, niin alkoi sellainen pärinä että HD-jätkillä olisi lasnaollessaan välittömästi löysät lahkeessa. Ei muuta kuin laikka kiinni Vuoren niskaan ja kipinät tulille, kuraveden majesteetillisesti pärskyessä, kivipölyn ja savun pöllytessä kuin Tali-Ihantalan parhaissa keskityksissä.

Siinä pöhinässä tuli mieleen toteamus, että varmaan se suomalainen mies nykyään kasvaa oikeaksi äijäksi - jos yleensä kasvaa - usein 40-50 ikävuoden välillä.

Äijäksi kasvamisessa tietysti on olennaista itsenäisyys; Omat päätökset, omat teot, joita kukaan ei päsmäröi. Silloin kun kukaan ei halua päsmäröidä ja päättää sinun puolesta, vaikka kuinka kaivaisit ympäriinsä ja pinseteillä ja sokeripalalla houkuttelisit esiin tähän soveltuvaa tyyppiä, on viimeistään tullut aika kasvaa äijäksi.

Kerrostunut kvartsiitti on uskomattoman sinnikästä, liuske liuskeelta joutuu murentamaan. Tunti- ja jopa päivätolkulla, koska IT-konekivääriin verrattavissa olevaa mörssäriä ei jaksa keskihöyhensarjan IT-yrit-äijä operoida kuin 7 minuuttia kerrallaan. Tämä on niitä harvoja hetkiä, kun konkreettisesti tajuaa miksi salilla kannattaisi käydä yli 5 kertaa vuodessa! Kumpiko tässä nyt sitten lopulta taittuu:

- Vuori vai Mies -

Jää nähtäväksi. Kumpi tahansa, ei hänen uhrinsa ole turha.

... Kuten ei ollut niidenkään miesten uhri, jotka taipuivat 1939-1944, ja 1918. Sekä lukuisina aiempina vuosina, kun Suomen ja suomalaisuuden olemassaolo vaati toimenpiteitä. Naisten, lasten ja eläinten osuutta unohtamatta, mutta nyt puhutaan miehistä. Naiset, lapset, eläimet ja muut eivät ole miehiä, vaikka nykyään moni niin itselleen haluaa uskotella.

Näiden esi-isiemme uhrivalmius ylitti kyselemättä kiven, jään ja tulen asettamat vastukset, jotta jälkipolvet - ME - voisimme elää vapaina, tai yleensäkään olla olemassa. Sen tähden he ovat esi-isiämme, joista viimeinen kollektiiviseen itsenäisyystaisteluun fyysisesti osallistunut saattaa olla jonkun tätä lukevan vielä elossa oleva isoisä.

"Kovat ajat luovat vahvoja miehiä. Vahvat miehet luovat hyviä aikoja. Hyvät ajat luovat heikkoja miehiä. Heikot miehet luovat kovia aikoja."
 
Tämä sykli on toistunut tuhansia vuosia, eikä loppua näy. Missä kohtaa sykliä nyt olemme? Ikävä kyllä, kliimaksipisteen ikävämmällä puolen. Kuinka kaukana? Sanoisin valistuneen arvioni, että kolmannen lauseen loppupuoliskolla.


Vahvaksi mieheksi, eli äijäksi, ei voi kasvaa kuin vastoinkäymisten kautta ja haasteisiin tarttumalla. Käytännössähän se menee niin, että ellei mies järjestä itselleen positiivisia haasteita ja tartu niihin, olemassaolo järjestää negatiiviselta tuntuvia vastoinkäymisiä, joihin on pakko tarttua. Yllä esitetylle globaalille syklille on tehtävissä jotain vain miehistymällä omaehtoisesti etukäteen - ENNEN maksimaalisia kollektiivisia vastoinkäymisiä, joita kohden olemme suomalaisena sivilisaationa jälleen kerran ääntä nopeammin (!) syöksymässä.

Minä mietin tänään ja huomenna vielä vähän tarkemmin, mitä itsenäisyys on, nyt kun tänä päivänä voimme sitä edelleen yli 100 vuoden jälkeen juhlia. Onko se / olisiko korkea aika sen olla omaa, itse henkilökohtaisesti tehtyä, ylläpidettyä ja ennakoitua, vai joidenkin urheiden muiden järjestämää, itsenstäänselvästi lahjana meille tullutta, muiden kuin minun ylläpitämää.

Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää vuonna 2020 kaikille suomalaisille!

PÄIVÄN SOSIOPAATTISET TAUTOLOGIAUUTISET

Luetko sinä uutisia? Et lukisi. On valitettava fakta, että ne ovat tänä päivänä kylmäävän psykopaattinen informaatiovaikuttaja. Lähes kiusallista on, kuinka helposti kuka tahansa persoonallisuushäiriöitä - tai infantiilia eli lapsenomaista käytöstä -  edes viitteellisesti tunnistava voi yhdellä silmäyksellä todentaa asian.

Mutta tehdäänpä paskasta kultaa! Yhdessä lukuisista tämänpäiväisistä roska"uutis"kattauksista on kiintoisasti samalla ruudulla sosiopatiakollektiivin keinovalikoimien maukkain parhaimmisto esillä makeasti kuin vitriinissä;

1. Otsikoiden kloonattu muoto toistuu poikkeuksetta: Parjauskohde on heikko luuseri - auktoriteetin tai muun turvalliseksi koetun tahon vahvistus perään. Psykopatiaan kuuluu valitun toimintamallin, tässä tapauksessa sisällön lisäksi jopa tekstirakenteen toisto, toisto, toisto, toisto.

2. Valefaktojen käyttö: "vaalitulos" mm. ei ole mikään tulos, vaan median ulkopuolella rankasti kyseenalaistettu alustava laskenta. Kukaan ole toistaiseksi hävinnyt tai voittanut Yhdysvaltain presidentinvaaleja, sillä varsinaisia tuloksia ei ole kiistanalaisuuden, oikeusprosessien ja meneillään olevien uudellenlaskentojen takia saatu.

3. Mitättömien asioiden tekeminen merkitykselliseksi; "tuomarin" epäolennaisten sanomusten siteeraus hyvinkin merkityksellisenä asiana

4. Järjestelmällinen harhaanjohtava liiottelu. "Vaaliviranomaisilta yhteinen kannanotto" kun oikeasti kyseessä on pieni joukko epävirallisine henkilökohtaisine mielipiteineen, ja vastakkaisia faktoja - ei mielipiteitä - löytyy toisilta, siteeramaatomilta vaaliviranomaisilta huomattavati enemmän: tuhansia.

5. Muiden syyttäminen harhaanjohtamisesta, itse sitä samalla räikesti tehden

6. Sympatian manaus "omien" kokemaa, olematonta "vääryyttä" kohtaan ja lohdun, turvan tarjoaminen tästä "vääryydestä" pois pääsemiseksi esim. Annalle ja Lauralle

7. Naurettava vetoaminen "isompien" peliin puuttumiseen "republikaanisenaattori uhkasi puuttua peliin, jos meno ei muutu" - "iskä tulee kohta sanomaat teille että soh soh pojat, uskokaapas nyt mitä meidän Jarna kertoo"

Tämä ei ole mitään uutta ollut 10 vuoteen, mutta se on hyvä sanoa ääneen: Kaiken kaikkiaan, käsittämättömästi, suurimmassa osassa (eli yli puolessa) jollain tapaa kiistanalaisten asioiden uutisointia Suomenkin valtamedia - ja etenkin Suomen, osittain koska Suomi on 30 vuotta ollut Yhdysvaltain mainstreamin perseennuolija number one - on roisiuteen asti havaittavissa myötähävettävän epäkypsää, johdattelevaa, sekä infantiilin ja psykopaattisen tautologia-sekasikiön sanelemaa muotikäsitettä: NARRATIIVIA.

Muu oheistoiminta tukee tätä narratiivia. Koska psykopatia kääntää kaiken päälaelleen, myös media itse tekee nimenomaan sitä, mitä viraalisti leviävissä nettimeemeissä vastustajan kuvataan tekevän: huutaa, potkii ja vänkää leikki-ikäisen kiukulla vastaan, kun sitä kannetaan pois leikkikentältä. Median leikkikentällä muuten on nousemassa rääkimisen kanssa samaa tahtia kova puhuri, ellet tiennyt.

Narratiivi = narraustarinoiden yhteenliitetty purkkaviritys, joka vuotaa kuin Estonian keula, mutta jolla tästä huolimatta yritetään pitää kaatuvaa laivaa pystyssä kallistuman ollessa jo julkaisukelvottomissa luvuissa. Tarkoitushakuisuudessaan julkaisukelvottomaksi itsensä aukotta todistavan, peruuttamattoman kallistuman kriteeri on helppo: se on sama kuin uroksen heijarikuvan julkaisuraja ja tappavan kuumeen raja, eli 44 astetta...

YLIMINÄN INTERVENTIO ELI VÄLIINTULO

Heijj kaikki arvoisat konnoissöörit, naiset, lapset ja eläinvanhukset. Tervetuloa Chaos Kitcheniin, eli Keijon keittiöön! Minä olen Keijo-Annikki Keskijalka-Kiimanainen ja tänään meillä onkin Keijon keittiöön saatu hienot ruoskavieraat!

Meillä on nimittäin tämän iltaisessa jaksossa läsnä kokkisotien palkittu veteraani, Rattovaarit-yhtyeen Timo Kotitalousjätepelto. Iso karvainen käsi Timolle!!! Ja sitten meillä on täällä itse diiva, eläväksi leguaaniksikin kutsuttu Maila-Elin Smörfittan, suoraan Tukholman kullinaristeisesta instituutista!  Nami nami hoplaa, ja muikeat aplodit länsinaapurin viehättävälle edustajalle Maila-Elimelle, tuttavallisemmin eliminaattorille! Haha!

Menummehan tänään on ylivertaisen maukas ja uniikki yhdistelmä Gislaved-koulukunnan perinteisyyttä sekä Michelin-rengastason luovaa, makuhermoja riipivää asetelmaa. Kuten aina, ruoskalajimme on koostettu vain parhaista ja kaikkein pisimpään maitohappokäymisellä kypsytetyistä raaka-aineista -

Alkuruoska: Home-made-keitto ja tuoreita basiliskoja
Pääruoska: Niljakkeistettua limanuljaskaa härskillä laardipedillä
Jälkiruoska: Tryffelisian hanukkaa hapatetussa luonnonsuolessa, Crème brûté

Joten eiköhän, ystävät, oteta tästä pienet punssit for the road ja lähdetä muitta mutkitta liikennöimään tämänkertaiseen mahtavaan makusiekailuun!!!  Yy... kaa... koo...

PLURRPLÄRRGOBOGOBOPIIP-PIIP-PIIP-TÖÖT-TÖÖT-TUUT-TUUT-TUUT-TRÖÖT - TRÖÖT CARRIER SIGNAL LOST - FREUDIAN SLIP OVERLOAD - KARMA SEQUENCE ACTIVATED - TERMINATE BULLSHIT - DO THE DISHES OR DIE - END OF ADVISORY

 

 

Yliminän viisauksia Osa IV

LAKKAA YLEISTÄMÄSTÄ

Minä en tällä haavaa ole mahtunut mustikkaan. Siis sehän on mahtava marja ja superfood on par venäläisen urheilulääketieteen saavutusten kanssa. Mutta minä en ole henkisesti mahtunut. Vaikka mahtuu nykyaikana yksi jos toinenkin mummo. Liian pieniä ja makeita minulle vielä. Katotaan parin viikon päästä, kun pahin imelyys on häipynyt, suutuntuma sopivamman vetinen, ja bisnekset sillä mallilla ettei jokainen poimurin viuhahduksesta tuleva suhina muistuta omantunnon ruoskaa ja sen käskevää kuiskausta "Töihin siitä sijaistoimija!"

Mutnii. Pari viikkoa sitten moottoripurrella tapani mukaan kruisaillessa pitkin korpiteiden rentouttavaa nimismiehenkiharan liplatusta, spottasin parin hehtaarin joutomaan täynnä raakaa hillaa. Siinä kohtaa syntyi päätös, että nuo tulen keräämään! Kas, hillahan (Hjorton Rabarskepsis, latin. vap. suom.) on NIIIIN kaukana jopa Pohjolan luonnon smaragdista, mustikasta.

- "Kerro mulle Lee, mitä lakka on." "

- "No hei dude se on pinoite.  Ja khemikali. Ja verpi. Mita muka se muta olisi?"

Lakka, eli hilla, on jalomarja. Se on kuin plasmautunutta kultaa. Sitä ei saa kaupoistakaan kuin sesonkiaikana käsittämättömän korkeaan hintaan. Tämän jälkeen sitä saa pk-seudulta tasan yhden K-marketin pakastelaarista marraskuun alkuun asti 900 gramman ämpäreissä. Jokaisen ämpärillisen hankintaa ennen täytyy käydä tunnin palaveri sijoitusneuvojan kanssa. Sen jälkeen kun pimeän verkon contraband-putiikki Silk road ratsattiin, niin ei ole Bitcoineilla voinut enää ostaa lakkaa. Perustaja sai kaksi elinkautista plus 40 vuotta (tämä ei ole vitsi vaan totta), mm. koska verkkokaupassa myytiin lakkaa (myytiin kyllä, mutta sanaleikki kyseessä).

Sitten kun se loppuu Hy... - HYH HYH KRÖH -  K-marketin pakastelaarista, tiedän vain yhden keinon hankkia lakkaa: Uuttamisen Valion juhlatuutista! Tähän en ole lähtenyt. En ikinä oppinut kunnolla kemiaa, joten riskit ovat perheelliselle miehelle liian suuret verrattuna mahdollisiin voittoihin.

Pienenä en koskaan vältellyt hampaiden fluorausta, kun se maistui melkein lakalta. Sen koommin opin, että fluori kerääntyy käpylisäkkeeseen, kalkkeuttaen sitä ja rappeuttaen ihmisen ylempiä henkisiä (mm. telepaattisia) kykyjä. Piti siis siirtyä yksinomaan aitoon tavaraan - ja hoidattaa hammashoitajafetisismi jossain muualla, kuin hammashoitajalla. Mutta sitä lakkaa sai, voi niin harvoin! Hyvän matkaa viidennelle kymmenkierrokselle piti elostella, kunnes koitti tämä mahdollisuus josta nyt teille kerron.

Äskettäin siis tuli aika palata suolle. Into pinkeänä erilaiset purnukat ojossa kirmasin pöheikköön, mutta pettymys oli karvas;

Ei saata.. nehän on syöty!!! Mie en kyl ala mitää. Jaa-a, taijankii sit tästä lähtee kämpille juomaa kaljaa.

Paikkaan oli selvästi tallottu muutaman metrin välein kulkuväylät. Maanomistajat varmaan ovat saaneet värvättyä thaikkuarmeijan jyräämään koko suon; suopursujen seassa ei näkynyt kuin muutama olmin imeskelemä kakkoslaadun lakka. Sen sijaan Maariankännykän viimeisintä mallia ja jotain tympeää, tonnin kilolta maksavaa kihokkimadonlakkia oli koko neva täynnä.

Sain kuitenkin mieleni maltettua, ja aloin poimia marjojen rippeitä. Ehkä näistä jämistä pohjapeiton saa... puuron päälle. Pitäskö lähteä pohjoseen hakemaan lakkaa saman tien, kun Keski-Suomessa varmaan raidataan kaikki lakkasuot tälleen. Jatkoin poimimista, kieltämättä alla päin miettien syntyjä syviä, kunnes päätin katsoa vähän sivummalle.

Sivummalla kosteikoissa, kaatojen alla ja paikoissa jotka näyttävät vastenmielisemmiltä tutkia kuin helppokulkuinen perussuo, alkoi marjaa löytyä. Siellä sun täällä oli kokonainen ehjä lakka, ja aina edellisen poimittua näkyi seuraava... ja seuraavaa... ja välillä kunnon mätäs.

Mieliala nousi hetkessä ja tilanne alkoi eskaloituita positiivisesti! Löytyi neitseellisiä paikkoja, jonne kukaan ei ollut viitsinyt mennä. Ja äkkiä olikin rehevää, täyteläistä, mutta tiukkaa hilmeroa (muurainta) tyrkyllä joka sormelle!

Pian oli selvää, että litran kotelo tulee kuin tuleekin täyttymään. Tämä varmuus oli game changer, saman tien käpyrauhasen alentunut fluoritaso mahdollisti Yliminän puuttumisen peliin. Minulle nopeasti valkeni, että tämän marjastussession kautta sain vertauskuvallisia vastauksia epäröinteihin, joita minulla elämässä on aktiivisena. Ryhdyin siis kanavoimaan maailmankaikkeuden geneerisiä totuuksia lakkamaahiskuninkaan valtakunnansuon energeettisten kytköspilarien kautta. Näistä totuuksista muotoutui kolme opetusta, jotka ovat:

1. ANTAUDU JA LUOVU. ÄLÄ LUOVUTA.
2. KULJE OMAA AINUTLAATUISTA POLKUASI
3. YLEISTÄ PERIAATTEITA, ÄLÄ YKSITTÄISTAPAUKSIA

- "Jätkä pyörii kuin vanha pieru marjassa ja kehittää jotain shallahia lillukanvarsista! Eiköhän sijaistoimijan kannattaisi mennä mielummin töihin!" lausahti tässä vaiheessa omantunnon ruoska suoraan korvien välissä, kun poimurin suhinaa ei ollut käytettävissä.

Tosiaan kehitän ja suositan muillekin. Töissä joista ei saa rahaa, on aivan oma hohtonsa!

Ensimmäinen opetus oli jälleen kerran: Sen saat mistä luovut. Siis asiat joita kovasti tahtoo, niiden tahtomisesta pitää tahdottuaan luopua (muttei luovuttaa), sitten ne vasta tulevat. Mahtava periaate, toimii joka alalla joka kerta! Olen todistanut tämän lukemattomia kertoja pienissä ja etenkin suurissa elämän käänteissä, sekä täysin tiedostaen että vasta myöhemmin tajuten kyseisen mekanismin. Helpommin kaavailtu kuin tehty, luopua ilman luovuttamista. Luopuminen sisältää väistämättä pettymyksen. Tämä on pakollinen tunnehinta siitä, että toivomansa asian tulee saamaan. Kaava on erittäin hienovarainen. Sen tavoittaa parhaiten jonkun kiertotien kautta, ikään kuin vahingossa. Minulla se lakkasuolla onnistui, kun petyin näennäisesti huonoon saantiin ja hyväksyin mukapakon edessä kovin heikon tehokkuuden, Pidin asiaa niin tärkeänä että tyydyin suunniteltua työläämpään rippeiden keräämiseen ja vähempään saaliseen. Eli en luovuttanut, mutta luovuin tavoitteen toteutumisesta sillä tavoin kun olin sen kuvitellut.

Toinen opetus selvitti (taas kerran), että jos haluat jotain spessua elämältä, kulje sieltä mistä muut eivät ole menneet.

Valtaväylällä kulkeminen on helppoa. Se ei vaadi erityistä rohkeutta, ei henkistä taipumista, ei epämukavuutta ja epävarmuutta. Tulos on usein sen mukainen. Perus. Kun haluat enemmän, et voi olla perus.

Lakkasuon esimerkkiin tämä periaate ei ole vaikeaa yhdistää. Marjat löytyivät sieltä, mistä muut eivät olleet niitä poimineet. Näin se on elämässä aina. Jos haluat jotain, jota muut eivät ole ottaneet, älä kulje siitä mistä he ovat kulkeneet.

Täysin uusia asioita ei tietysti koko ajan pysty keksimään. Ei välttämättä kriittiistä ole, että tehtävän asian viitekehys olisi kokonaan uusi. Tärkeää on, että asiat tekee omalla tavallaan. (Vielä tätäkin tärkeämpää toki on, että tekee asian, eikä vain suunnittele tekevänsä).

Melkoisella varmuudella Maailmankaikkeuden olennaisin toiminto on uuden synnyttäminen, ainutlaatuisuuden ja variaation kaitseminen, kontrastien ylläpito. Eli LUOMINEN. Olemassaolo perustuu LUOMISEEN ja LUOJAAN - jonka identiteetistä meidän ei tarvitse debatoida silloin kun huomataan että ainakin yksi LUOJA olet SINÄ. Kun luot uutta, täsmäydyt olemuksellasi samaan suuntaan kuin Universion tapahtumien virta, jota ajaksi kutsutaan. Asiat lutviutuvat silloin sujuvammin kuin vasta- tai sivuvirtaan.

Kolmas opetus pureutuu modernin yhteiskunnan yhteen ärsyttävimmistä valeperiaatteista. Sanotaan, ettei saa yleistää. Mutta tämä oksymoronistinen mukajalo neuvo sisältääkin itsessään yleistyksen! Se pätee vain yhdelle pienelle alueelle. Se, millä tasolla ei oikeasti luonnonlakien hallinnoimana kannata yleistää, on hyvin rajattu (joskin vallalla yhteiskunnassa ja vuorovaikutuksen yleisessä imagossa). Kun taas se taso, millä täytyy yleistää, on hyvin laaja.

Toimivat periaatteet nimenomaan ovat yleistyksiä.

Jokainen tilanne ja jokainen henkilö on uniikki ja sellaisenaan yleistämiseen taipumaton. Massaskaalassa kuitenkin, tilanteita hallitsevat taustalla yleiset periaatteet joita tilanteiden eteneminen noudattaa. Henkilöiden ja tilanteiden eteneminen noudattaa myös massaskaalassa yleistämiseen yllyttäviä luonnollisia taipuvaisuuksia.

Poikkeamat häviävät massan mereen tai ne kompensoituvat poikkeamilla vastakkaiseen suuntaan. Tasapaino säilyy, koska suurten lukujen lakia, eli todennäköisyyden luonnonlakia, ei voi rikkoa. Mikä aiheuttaa sen ettei voi ja asiat yleistyvät laeiksi ja periaatteiksi, on kysymys erikseen. Siihen kysymykseen voi toki heittää sellaisen kiintoisan näkökulman, että lait ja niiden valvonta on periaatteellisesti aina - kun asiaa metatutkitaan - tietoisen toimijan tiedostamisen alaista touhua. Paitsiko luonnonlait? Epäilen, että luonnonlakien mukaitsenäisyys tietoisen olennon hallinnasta rikkoisi luonnonlakeja!

Erityisen tärkeää kuitenkin on, ettei yleistettäisi, että kaikki fluoripinnoitteen makuinen surkastuttaisi henkisiä kykyjä. Jos olisin yleistänyt ja sen takia karttanut lakkoja niiden miellyttävästä aromista huolimatta, en olisi löytänyt hillasuolta tätä nimenomaista periaatetta, enkä tietenkään herkkuja!

KOAANI SEIREENIPYÖRTEELLE

Mahoney Matalaisen laiho
Pikku Sammalisen piippu

Mato Mahlaisen kaiho
Raikku Rimpeläisen kiikku

Timbre Tahvanaisen vatupassi
Kuningas Kärppäläisen sorvi

Hombre Hannikaisen kivikassi
ja Matikaisen Mummon torvi

Absurdi on hasardi jos
Vallaton alus kuositonkos
Nostaa meidät ylevyyteen
Alavuuden seidat ostaa

JATKOT ELÄMÄN SUOLISTA

Universio heitti harmittoman, retrokausaalisen puujalkavitsin.

Pieniä hankintoja maakuntamarketin kassalle kiikuttaessa, joku niissä piireissä harvinanen ulkkis meinasi törmätä allekirjoittaneeseen päistikkaa hyllyristeyksessä.  Selvästi kiireinen mies katsoi tiukasti silmiin, kuin haluten tahallaan keskeyttää meditatiivisen shoppailuhetkeni loppuhuipentuman. No niin se halusikin.

Työläältä vaikuttavan mentaalirupeaman kuluttua tyyppi sai ulostettua sanan suustaan, ja se sana oli jotakuinkin: SÅL.

Keskustelumme eteni seuraavasti:

- Sål. Sål, sål?

- Säl?

- Sål. Säl, sol, sol. Sål.

- Sol. Ok, sol.

- SÅL! что это на финском соль !!!

Kaveri näytteli sormillaan eri kokoisia mittoja n. senttimetrin ja kolmen välillä. - Sål, sål, såll.

Mmm, sol. Hän selvästi tarkoittaa jotain pienhankintaa. Minä tästä laittelen näitä omia hihnalle.

Paikalle osui keski-ikäisyyden vaivaava naismyyjä, jota hankala asiakas siirtyi piinaamaan, nyt jo puhelintaan kuumeisesti räpeltäen.

- Sål. Så-ol. Så-å-å-å-å-ål, Sålålålållol. SÅLLLL.

Myyjä katsoi äimän käkenä vuoroin minua, vuoroin ulkkista, vaivoin hymyillen. Hyvin pian hänen otsalleen alkoi kertyä valtavia hikikarpaloita, kasvot punehtuivat asteittain, ja lähilinssin reuna alkoi vienosti huurtua.

- Sål. Sål. Sål. Sål. с-о-ль. SÖSSÖSSÖSSÖSSÖSSÅL!

Ulkkis ropelsi puhelintaan kuin riivattu, ja myyjällä näytti olevan tukalammat olot kuin eskimolla helpot housussa Bangkokin helteessä. Hymy oli hyytynyt eikä hän ollut vielä sanonut yhtään mitään. Minä olin kelannut päässäni sata kertaa sata läpi ruskettavat aurinkovoiteet, oluet ja saippuat, mutta mikään ei natsannut yllämme kieppuvaan memeettiseen palapeliin. Olin kuitenkin saanut kaikki ostokseni hihnalle, ja totesin heille myötätuntoisena: Sol.

Tunnelma oli kiristynyt äärimmilleen. Sekä myyjä että ulkkis tuijottivat minua tavalla, joka ei vaikuttanut ystävälliseltä. Tämä oli nyt pakko ratkaista.

Otin aikalisän - suljin silmäni puolentoista sekunnin ajaksi. Tyhjensin mieleni, ja kytkin taivaan ja maan välisen monadilinjan suprajohtavaan tilaan kuten kunnon ihmisen tällaisessa tilanteessa kuuluu tehdä. Ja katso, sieltä se tuli kuin jumalansynnyttäjän ilmestys salaminkirkkaalta taivaalta:

- S U O L A !

Koko kauppa raikasi kun tämä pelastuksen sana manifestoitui huuliltani. Valkeus tuli räjähtämättä, miljoonaan volttiin kasvanut jännite purkaantui hallitusti kotiinsa, olemattomaan. Hetken olimme yhtä - ulkkis, minä ja myyjä, siunatussa helpotuksen tilassa kuten eskimo Bangkokin street food torakka-annoksen jälkeen linkutettuaan majoitusliikkeen mukavuuslaitokseen housut semikuivina.

Myyjä ja ulkkis lähtivät rentoina ja onnellisina kuin vastanaineet suolahyllylle, ja sievä kassaneito pakkasi tuotteeni muovipussiin. Ei haittaa minua lainkaan, että jäi ikuisesti epäselväksi olinko saanut ylleni gurumaisen sädekehän, vai tehtiinkö lisätyösuorite turvallisuusprotokollan sanelemana.

Mikä tässä tarinassa oli sitä Universion puujalkaa? No se, että juuri eilen mietin huolella ja jopa tilitin julkisesti, miten kaikenlaiset pienhankinnat ovat, mitäpä muuta kuin - elämän suola. Ilmiselvästi!

RATS' FARTS EPISODE XXX: THE SHIT OF CLOWNS

Tämänkertainen korkeakulttuuripläjäyksemme ei paljon esittelyjä kaipaa. Vähän kuitenkin.

 

Legendaarisen saagan uusin jakso jatkaa siitä, mihin neljänneksi uusin jäi. Senaattori Sithin iskettyä Pälpättimeen hänestä tuli Imperiumin päällikkö. Tässä mukavassa asemassa, joko tahallaan tai vahingossa, hän tuli päästäneeksi valloilleen jotain hirvittävän noloa: aivan pimeän biouhan. Kukaan, edes Juha Mieto, ei ole aktiivivuosinaan nähnyt niin mykkää hiihtäjää. Pälpätin oli saattanut joutua itäistä kierteishaaraa kontrolloivan Pizza The Hutin manipuloimaksi, mutta propaganda kävi kuumana eikä totuutta tiennyt juuri kenkään. Seurauksena asetettua galaksinlaajuista kardaania Kuningatar Amygdala ja koko vapinaliitto joutuivat pakenemaan Alde-paran kuuhun Hotshotshiin.

Napue Ginin tähtijärjestelmässä Keisari Pälpättimen lakeijat asettivat ohjeistuksen mukaisesti uusia sanktioita ja rajoituksia. Marski Marionetti jallituksineen eteni suoraan edesmenneen kansleri Kalevi Souzan jalanjälkiä. Erityisesti palkkionmetsästäjät piti saada vakavasti ylivelkaantumaan. Pelkkä konkurssi ei riittänyt vapina-aatteen kitkemiseen hallintoalamaisista, vapinalliset piti kukistaa lopullisesti ja teljetä Carillon läskistöön. Vanhan tasavallan pääarkkitehdin, Pimeä Loordi Iippo Vineton muinainen juoni väestön orjuuttamiseksi, Coiviston konklaavi, oli otettu jälleen käyttöön: Palkkionmetsästäjille maksettaisiin krediittejä valtion kassasta etukäteen, vastikkeetta. Sitten kun nämä krediitit oltaisiin tuhlattu, Neuvosto perisikin ne takaisin - henkilökohtaisesti - korkojen ja sukkanauhojen kera. Näin orjuutettuna ja kaasuplaneetalle vangittuna palkkionmetsästys loppuisi ja vapina kukistuisi ilman kardaanin haistelua tai merkittävää ilmarintaa.

Vallan keskiössä operoi Prinsessa, neiti Oregano-Leija. Kreivi Deekun kulisseissa päsmäröimänä Leija joutui tekemään ratkaisuja, joissa ei ollut päätä eikä häntää. Vienti ja kaikki keinoelintoiminta oli kuihtunut nollaan, puoliksi koska Isäntämaan Keisari Pälpättimen käskystä oltiin aiemmin asetettu kauppasaarto tasavallan tärkeimmälle kauppakumppanille, Mosedelweissin protektioraatille. WC-paperin kotimarkkinat olikin lähestulkoon ainoa kannattava liiketoimintamalli enää. Mutta WC-paperin vienti Mosedelweissiin oli kielletty. Tästä johtuen Viimeisen Trollin, Gremlinin valtiaan Vladimir Putinin, toiminta galaksin eri provinssien ja varpusparvien vapauttamiseksi kävi kardaanin sulkutilan kiristyttyä yhä tukalammaksi.

Juuston harmaat markkinat sen sijaan kukoistivat Moseisleyn alueella. Mersenääri ja juustotrokari Feta Bob liikennöi rahtialuksilla ja oli omin käsin nähnyt, että Moseysleyssä käytetään juustoa kaikkeen. Siis aivan kaikkeen, ei pelkästään ruokaan. Edes mielikuvitus ei ollut rajana. Tämä johti luonnollisiin hajuhaittoihin, mikä oli siivittänyt Feta Bobin kasvonsuojainbisnekseen. Neuvosto päättikin tilata Feta Bobilta rahtialuksellisen hyväksi todettuja, sarvellisia punaisia kasvosuojaimia (kts. kuva) varmistamaan toimintakykynsä arveluttavissa olosuhteissa.

Tilaus saapui nopeasti, mutta suojaimet olivat väärän tyyppisiä - ne oli valmistettu juustosta. Kreivi Deeku oli unohtanut varmistaa, että suojaimet sopivat hominien eli kädellisten käyttöön. Muuhun käyttöön ne kyllä sopivat. Niitä pystyi toimittamaan mm. tasavallasta poliittista turvapaikkaa hakeville selkärangattomille intiimisuojiksi. Mutta Neuvostossa oltin nyt neuvottomassa tilanteessa, sillä oli viitteitä, että Pälpättimen päästämä biouhka oli jäänyt senaatin ylle leijumaan (kts. kuva). Koska oli näin paljon epätietoisuutta, Oregano-Leijaa ei missään tapauksessa saanut päästää suhnuroimaan vapaasti. Jos kardaania nyt löysättäisiin, koko Alde-paran tähdistön saattaisi täyttää kosminen sumu.

Vahvistiko Oregano-Leija pimeää uhkaa, vai neutraloi sitä, oli kaikille epäselvää. Hänellä nimittäin huhuttiin perinnöllisesti olevan suolistossa korkea pitoisuus klorofylliä. Likiaikaisista skriptuureista paljastui, että sitä hetkittäin kertyy Herbs de Provencea syötyä kenelle tahansa galaksin asukkaista. Suuria määriä kuitenkin tiedettiin olevan vain arkkitrolli Vladimir Putinilla ja tämän klaanilaisilla. Klorofyllin tuomien mystisten voimien avulla trollien verilinjalaiset pystyivät mm. tekemään judoukemin ilman uimahousuja ja ratsastamaan sorsalla tähtienvälisesti.

Saavuttaako biouhka vapinaliittolaiset? Heidän on valmistauduttava ankaraan haisteluun. Vaikka tässä maalattu kuva on aivan kaamea (ei tulevaisuuden kuva, vaan ylläoleva kuva), selviämme kyllä tästä yhdessä. Galaksin ohjat ovat terveissä käsissä...

YLIMINÄN VIISAUKSIA OSA III
OHJEITA MAAILMANLOPUN LYKKÄÄMISEEN
A. NÖYRRY ALHOLLE

Masennus, morkkis, angsti. Maailmantuska ja eksistentiaalinen kriisi. Melankolisena kansana, joka pimeydessä vaeltaa puolet vuodesta, me omakohtaisesti tunnemme nämä kaikki ja tusinan muuta vivahdetta sielun pysäyttävästä kokemuksesta vierailla eri etäisyyksillä absoluuttisen tyhjyyden partaalta.

Tietoisuuden synkkyyksiä on lukemattomia eri tasoja, muotoja ja kestoja, eikä tunneskaalojen mustavalkoistus palvele montaakaan tarkoitusta. Sen tilan määrittelyssä, jota nyt käsittelemme, monimuotoisuuden typistäminen kuitenkin on toimiva väline. Tilan nimittäin tunnistaa kysymyksestä, jota emme voi sinne jouduttuamme välttää edes kerta kerran jälkeen siihen vastauksen saatuamme: "Noustaanko täältä enää?"

Voimme selkeyden vuoksi kutsua kaikkia näitä tiloja yhteisnimityksellä Alho.

Vain omasta puolestani voin kertoa Alho-kokemuksilleni olevan tyypillistä, että niiden shokkivaikutus koko koetun aikalinjan värähtelytaajuuteen on hämmästyttävän voimakas. Syvään Alhoon luisuessa dissipoituva suuri energiamäärä vaikuttaa suoraan sekä eletyn menneisyyden tapahtumiin, että nykyisiin ja tulevaisuuden tapahtumiin näennäisen itsen ulkopuolella. (Face it, Alhossa etenkin sisäisen maailman loppu on todella näköpiirissä ja tarkasteltavissa, siinä missä se normitajunnantilassa ei tätä realistisesti ole). Kirjaimellisesti tämä tarkoittaa myös ulkoisen maailman tapahtumien nopeaa etenemistä äärimmäisen vakavaan suuntaan synkronissa sisäisen tilan kanssa.

Joskin jo vasta sata vuotta sitten kvanttimekaniikan löydöksiin perustuvien päätelmien myötä luonnolliseksi todettu ilmiö, tämä on ensimmäisillä kokemuskerroilla sanoinkuvaamattoman hämmentävää, uskomatonta ja karmeaa. Mutta hei kaikkeen, jopa maailmalopun uhkaan, tottuu! Kokemusperäinen tieto päinvastoin toimivasta synkronista positiiviseen suuntaan on korvaamaton työkalu helvetin malmeja louhiessa... sen muistaminen että maailma toipuu radalleen ja entistä edemmäs samalla kun itse nousee koettelemuksen jälkeen lähtötasoa ylemmäs ja aiempaa tomerammaksi.

Vierailuun Alhossa ajaudutaan usein ulkopuolelta aiheutuneen fysikaalisen häiriön (esim. sairaus, onnettomuus, uupumus, krapula) takia. Yhtä helposti se tapahtuu psyykkisenä reaktiona normaaleihin ihmiselämään kuuluviin tapahtumiin, tai ilman yksittäistä nähtävää syytä. Pitkäaikainen psyykkinen kuormitus saattaa romahduttaa syviinkin vesiin hetkeksi jos toiseksi, osana elimistön itsesääntelymekanismin laukaisemaa pakotettua toipumisjaksoa mikäli tietoinen johto ei kuormituksen kevennystä ole vapaaehtoisesti pystynyt järjestämään.

Yhtä kaikki, riippumatta Alhon syntysyistä ja siitä tarvitaanko tilanteessa mahdollisesti muita apu- tai hoitokeinoja, olen todennut seuraavat asiainkohdat / toimenpiteet hyödyllisiksi ymmärtää ja tilaisuuden tullen käyttää Alhosta nousun helpottamiseksi ja kokemuksen hyötyjen integroimiseksi osaksi viisauttaan. Niin, jos ei muuta niin seuraavaa visiittiä varten!

A.) NÖYRRY ALHOLLE (ILMAN LUOVUTTAMISTA)
B.) KATSO JUURIASI, MISTÄ OLET TULLUT
C.) TARKASTELE LUONTOA, LÖYDÄT MERKITYKSIÄ
D.) ANNA MUSIIKIN PARSIA SISÄISIÄ TARINOITA

Silloin kun seisomme - tai olemme polvillamme tai jopa makaamme - syvyyden reunalla, tai jopa sen sisällä. Silloin kun ilo on poissa, kun ainoa mitä saatamme aistia, jos sitäkään, on paha haju (!?) Kun epätoivon leka moukaroi tajuntaamme kierros kierrokselta flänään kuten maan mato vetäytyy viimeisenä tekonaan sitä ongenkoukkuun pakotettaessa. Silloin ehkä kaikki toivomme, halumme ja koko universumin tulevaisuus tuntuu surkastuneen mitättömäksi kippuraksi itsensä sisään.

Kannattaako surkastunutta universumia pyrkiä väen väkisin vetämään takaisin kasaan? Ei kannata. Varsinkaan siinä kunnossa. Tilanne on mikä on, nyt ollaan tässä mielenmaisemassa. Energian vähiä hippuja vievän vastustamisen sijaan ollaan siinä sitten kunnolla. Hyväksy alho, masennus ja se painostavin osa epätoivosta. Syleile perkelettä, joka alhaalla melkein edessäsi ilkkuu. Nöyrry, paina pääsi ja anna sen räkiä päällesi ikiaikojen sumeiden arkkityyppien visvaa ja kuonaa. Önise onnettomasti, mölise käsittämättömillä kielillä ja huuda pirusi nimeä jos huudattaa.

Pahan olon syleily on kuitenkin eri asia kuin luovuttaminen. Älä lähde mukaan vihtahousun juoniin, joilla sinua houkutellaan fantasioimaan kaikkien asioiden pahentumista entisestään. Älä ajattele luovuttamista. Luovuttamisen mahdollisuuden yhdistäminen heikon tilanteen kestämiseen ja siitä pois pääsemiseen on oman mielesi pelejä. Luovuttaminen, eli täydellisen vallan antaminen epätoivolle, on täysin tarpeetonta. Jos tilanne olisikin ylitsepääsemätön, sinulle kyllä se tehdään muutenkin selväksi. Hölmöä ennen aikojaan on vapaaehtoisesti antaa periksi. Voi olla haitallista jos periksi antamista syvyyden reunalla kerta kerran jälkeen toistaa. Treenillä on heijasteensa kun Alisesta taas on noustu. Sitä paitsi, vaikkei tämä ole enää yhtään hauskaa niin kannattaa muistaa: Siinä harvinaisessa Alhossa jossa oikeasti on kyse elämästä ja kuolemasta, periksi antava oikeasti putoaa lopullisesti syvyyteen, kun luovuttamaton reunalla aikansa roikuttuaan nousee tai nostetaan.

Sitä vettä on soudettava joka kanootin alla on. Silloin virta vie, ja vedet lopulta tulevat vaihtumaan. Tämän tehtävän haastavuus riippuu selvästi Alhon luonteesta. Etenkin jos kyseessä on enemmänkin "pelkkä" neurokemiallinen häiriötila, etkä helpolla löydä mokia, virheitä tai tilanteita joiden ansiosta todelliseen tyrmäävään katumukseen olisi kenties aihetta, ajoittaisten vetojen antaminen virran tueksi on suhteellisen siedettävää. Ylimalkaisten vetojen puristaminen ei nimettävästi Alhon karvautta kevennä, mutta se tasoittaa kanootin painopistettä, pitää oikean suunnan ja vähentää mahdollisesti turhien lisätraumojen synnyttämiseen suuntautuvia ajatuspyörteitä.

Jos Alhon syynä, tai siinä ohessa sen sijaan on aitoja tehtyjä virheitä tai kaduttavia valintoja, luonnollisesti Alhon intensiteetti on väkevämpi ja sen selkäranka haastavampi taittaa. Tällöin voi olla mahdotonta antaa mitään apua kanootin kululle turbulenssissa, kun voimat tuntuvat menevät hengissä pysymiseen. Silloin on entistä tärkeämpää muistaa syleillä tuskaa ja tehtyjä valintoja. Sinä olet ne tehnyt parhaasi mukaan siinä tilanteessa ja sen tiedon mukaan joka oli käytettävissä. Seuraukset ovat nämä. Valintasi ja niiden seuraukset ovat ainoastaan sinun vastuullasi. Otit ehkä riskin, joka realisoitui, kun et ennen tätä tiennyt että riskin luonne on joskus toteutua. Tai tiesit, mutta otit silti. Tai sitten sinua piiskataan syystä, jota et tiedä. Ellei mitään syytä löydy itsestäsi mistään kohtaa elämääsi, se on ehkä epäreilua. Mutta se on nyt sinun osasi, ihmisen osa. Maailmassa jokaisella olevalla on osansa ja tehtävänsä. Jokainen niistä ajallaan kukoistaa ja kärsii. Valoisten ja pimeiden energioiden, molempien, pitää virrata tietoisten toimijoiden kautta. Ei ole toista ilman toista. Sinun roolisi juuri nyt on ottaa vastaan olevaisuuden raipaniskuja. Miljoonat viattomat on ruoskittu kuoliaaksi historian saatossa fyysisesti. Miljardeja on todellisuus kiduttanut henkisesti ilman että he tietäisivät syytä. Jos sinä et tähän kuole, olet selvinnyt ehkä vähällä. Ja opit jotain.

Joka tapauksessa, koska et muutakaan voi, nöyrry. Mene siihen kurjaan tunteeseen sisään ja hypistele sitä tuskissasi. Tiedä, että olet joskus kokenut myös Ylvään Ekstaasin, maksimaalisen ilon elämän spektrin toisesta päästä. Sinulla ei siitä tunteesta nyt ole muuta kuin muisto vain - jos sitäkään. Paketoi nykyisestä kärsimyksestä kiteytetty tiivistelmä mukaasi. Sillä kun kerran tästä nouset taas elämänilon huipulle (vaikket sitä voikaan kuvitella), tätä tunnetta sinulla ei enää ole edes kunnollista vertailua varten. Mutta jos olet syleillyt ja paketoinut pimeyden hyvin, voit huipulta antaa sille kivutta pienen silmäniskun. Näin tulet saavuttamaan suurenmoisemman vision elämän ääripäistä ja siitä suunnattomasta kontrastista, joka on ihmisen kokemuskentän tarkoituksen ydin.